Lemmikin kuolema voi tuntua kohtuuttoman isolta asialta ihmiselle, joka ei ole elänyt eläimen kanssa. Se ei silti tee surusta pienempää. Koira tai kissa on voinut olla mukana arjen jokaisessa kohdassa: aamussa, työpäivän tauossa, sohvalla, lenkillä, sairastamisessa, muutossa ja niissä päivissä, joista ei muuten tullut kovin hyviä. Kun lemmikki kuolee, koti muuttuu hiljaisemmaksi tavalla, jota on vaikea selittää.
Surun keskellä pitää tehdä myös käytännön päätöksiä. Haudataanko lemmikki kotiin, viedäänkö se tuhkaamoon, käytetäänkö eläinlääkäriaseman palvelua, järjestetäänkö muistopaikka, mitä lapsille sanotaan ja mitä tehdään tavaroille. Päätöksiä ei tarvitse tehdä täydellisesti. Tässä asiassa ei jaeta tyylipisteitä. Tärkeintä on toimia laillisesti, turvallisesti ja tavalla, joka tuntuu omalle perheelle kunnioittavalta.
Heti kuoleman jälkeen
Jos lemmikki kuolee kotona, ensimmäinen tehtävä on varmistaa tilanne rauhassa. Jos olet epävarma, soita eläinlääkärille. Kuoleman merkit voivat tuntua järkyttäviltä: hengitys loppuu, keho rentoutuu, lämpö alkaa laskea ja myöhemmin keho jäykistyy. Jos lemmikki on kuollut sairauden, tapaturman tai mahdollisen tartuntataudin vuoksi, eläinlääkärin ohje on järkevä.
Käsittele lemmikkiä rauhallisesti. Voit kääriä sen pyyhkeeseen, peittoon tai lakanaan. Jos kuljetus tuhkaamoon tai eläinlääkäriin tapahtuu vasta myöhemmin, säilytä keho viileässä. Kesällä tämä on tärkeää nopeasti. Käytä käsineitä, jos eritteitä tulee tai kuolinsyy on epäselvä.
Jos lemmikki lopetetaan eläinlääkärissä, kysy vaihtoehdot jo ennen toimenpidettä, jos suinkin pystyt. Se tuntuu karulta, mutta helpottaa myöhemmin. Useimmat klinikat osaavat kertoa tuhkausvaihtoehdoista, kuljetuksesta ja siitä, voiko lemmikin ottaa mukaan kotiin haudattavaksi.
Saako lemmikin haudata kotipihaan?
Suomessa lemmikin hautaaminen omalle maalle voi olla mahdollista, mutta paikalliset määräykset ja ympäristönsuojelu pitää huomioida. Säännöt voivat vaihdella kunnittain. Kerrostalon pihaan, taloyhtiön alueelle tai vuokramaalle ei saa haudata ilman maanomistajan lupaa. Pohjavesialue, vesistön läheisyys, kaivo, liian matala hauta tai iso eläin voivat tehdä hautaamisesta ongelmallista.
Käytännössä kannattaa tarkistaa kunnan ohjeet. Hautapaikan pitää olla riittävän kaukana kaivoista ja vesistöistä, hauta tarpeeksi syvä ja paikka sellainen, ettei eläin päädy myöhemmin kaivamisen tai maanrakennuksen takia esiin. Lemmikkiä ei pidä haudata muoviin tai maatumattomaan materiaaliin. Kangas, pahvi tai muu maatuva kääre on parempi.
Jos kyseessä on iso koira, epäselvä kuolinsyy, tartuntatautiepäily tai taloyhtiöympäristö, tuhkaus on usein helpompi ja turvallisempi ratkaisu. Se ei ole vähemmän arvokas tapa hyvästellä. Hautapaikka ei mittaa rakkautta.
Tuhkausvaihtoehdot
Lemmikin tuhkaus on monelle selkein vaihtoehto. Yleensä tarjolla on yhteistuhkaus ja yksilötuhkaus. Yhteistuhkauksessa tuhkaa ei palauteta omistajalle. Yksilötuhkauksessa lemmikki tuhkataan erikseen ja tuhka palautetaan uurnassa tai muussa astiassa. Hinta vaihtelee eläimen koon, paikkakunnan, kuljetuksen ja valitun palvelun mukaan.
Yksilötuhkaus voi tuntua tärkeältä, jos haluat säilyttää tuhkan, haudata uurnan myöhemmin tai sirotella tuhkan luvalliseen paikkaan. Yhteistuhkaus voi olla hyvä, jos fyysistä muistopaikkaa ei tarvita tai budjetti on tiukka. Kumpikaan ei kerro siitä, rakastitko lemmikkiä tarpeeksi. Suru ei muutu kuittirivin mukaan.
Kysy palvelulta, miten lemmikki tunnistetaan, milloin tuhka palautuu, mitä uurnavaihtoehtoja on ja sisältyykö kuljetus. Jos haluat tassunjäljen, karvatupsun tai muun muiston, pyydä se ajoissa. Jälkikäteen se ei enää onnistu, mikä on juuri niin armoton käytännön yksityiskohta kuin miltä kuulostaa.
Lemmikkihautausmaa
Lemmikkihautausmaa on hyvä vaihtoehto, jos omaa maata ei ole tai haluat selkeän muistopaikan. Hautausmailla voi olla omat sääntönsä arkuista, uurnista, muistomerkeistä, kukista ja hautapaikan hoidosta. Joissakin paikoissa voi haudata koko lemmikin, toisissa vain tuhkan. Paikkoja ei ole kaikkialla, joten saatavuus kannattaa selvittää ajoissa.
Hautausmaa voi auttaa myös surussa. Paikka, johon voi mennä, antaa rituaalin. Kaikki eivät tarvitse sellaista. Osa haluaa pitää muiston kotona valokuvassa, uurnassa tai mielessä. Molemmat tavat ovat normaaleja. Surevan ihmisen ei tarvitse täyttää muiden odotuksia.
Muistaminen kotona
Lemmikin muistaminen voi olla valokuva, uurna, tassunjälki, kaulapanta, lempilelu, pieni kynttilä, istutettu puu tai albumi. Jotkut tekevät muistotaulun, toiset eivät halua nähdä tavaroita hetkeen. Oikeaa aikataulua ei ole. Tavaroita ei tarvitse siivota samana päivänä. Niitä ei myöskään tarvitse säilyttää ikuisesti, jos ne satuttavat liikaa.
Tassunjäljen voi tehdä savimassaan tai musteella paperille, jos se tehdään ennen hautausta tai tuhkausta. Karvatupsu, nimilaatta tai panta voi olla konkreettinen muisto. Muista kuitenkin, että muisto ei ole esineessä kiinni. Jos et ottanut tassunjälkeä, et epäonnistunut. Kukaan ei muista kriisin hetkellä kaikkea.
Muistamisesta voi tehdä myös teon. Lahjoitus eläinsuojelulle, kodittoman eläimen tukeminen, valokuvakirja tai yhteisen lenkkireitin kulkeminen viimeisen kerran voivat auttaa. Tai sitten et tee mitään erityistä. Joskus paras muistaminen on se, että selviät seuraavasta päivästä.
Lasten kanssa puhuminen
Lapselle lemmikin kuolema voi olla ensimmäinen suuri menetys. Puhu totta, mutta ikätasoisesti. Vältä epämääräisiä kiertoilmauksia kuten se nukahti pois, jos lapsi voi alkaa pelätä nukkumista. Parempi on sanoa, että lemmikki kuoli, sen keho ei enää toimi eikä siihen satu. Jos lemmikki lopetettiin, voi kertoa, että eläinlääkäri auttoi sitä kuolemaan rauhallisesti, koska se oli hyvin sairas eikä parantunut.
Anna lapselle lupa surra omalla tavallaan. Osa itkee heti, osa kysyy käytännön asioita, osa leikkii ja palaa aiheeseen myöhemmin. Se ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Lapset käsittelevät surua pätkissä. Lapsi voi piirtää kuvan, valita kukan, sytyttää kynttilän tai sanoa hyvästit, jos se tuntuu sopivalta.
Älä lupaa heti uutta lemmikkiä korvaajaksi. Uusi eläin voi tulla myöhemmin, mutta se ei korvaa kuollutta. Lapsikin yleensä ymmärtää tämän paremmin kuin aikuiset kiireessään lohduttaa.
Muiden lemmikkien reaktiot
Kodin muut eläimet voivat reagoida kuolemaan. Ne voivat etsiä kaveria, olla levottomia, nukkua enemmän, syödä huonommin tai käyttäytyä tavallista takertuvammin. Osa ei näytä mitään erityistä. Jos eläimet saavat nähdä kuolleen kaverin rauhallisesti, se voi auttaa joitakin ymmärtämään muutoksen, mutta se ei ole aina mahdollista eikä välttämätöntä.
Pidä rutiinit mahdollisimman tasaisina. Ruoka, ulkoilu, leikki ja huomio auttavat jäljelle jäänyttä lemmikkiä. Jos käytös muuttuu voimakkaasti tai ruokahaluttomuus jatkuu, ota yhteys eläinlääkäriin. Suru ja sairaus voivat näyttää samalta, etenkin vanhoilla eläimillä.
Viikottaiset lemmikinhoitovinkit sähköpostiisi
Ilmainen uutiskirje — ei roskapostia, voit peruuttaa milloin vain.
Syyllisyys on yleistä
Lemmikin kuolemaan liittyy usein syyllisyys. Teinkö päätöksen liian aikaisin? Odotinko liian kauan? Olisiko pitänyt huomata oire aiemmin? Miksi hermostuin sille viime viikolla? Suru etsii syyllistä, ja omistaja on yleensä lähin kohde. Se ei tarkoita, että syyllisyys olisi totta.
Jos lopetuspäätös tehtiin sairauden, kivun tai elämänlaadun heikkenemisen vuoksi, päätös oli todennäköisesti rakkauden teko. Se voi silti tuntua hirveältä. Hyvä päätös ei aina tunnu hyvältä. Tämä on yksi lemmikinomistajan julmimmista vastuista.
Keskustele eläinlääkärin kanssa, jos päätös jäi vaivaamaan. Moni klinikka osaa selittää jälkikäteen, miksi vaihtoehdot olivat rajalliset. Se ei poista surua, mutta voi hiljentää pahimman jossittelun.
Käytännön asiat
Ilmoita lemmikin kuolemasta tarvittaessa vakuutusyhtiölle, rekisteriin, kasvattajalle tai harrastusryhmälle. Lopeta lääkitykset turvallisesti ja hävitä käyttämättömät lääkkeet apteekin ohjeiden mukaan. Jos lemmikillä oli vakuutus, tarkista, korvataanko lopetus, tuhkaus tai kuolinsyyn selvitys. Jos kuolema liittyi tapaturmaan tai hoitovirhe-epäilyyn, dokumentit kannattaa säilyttää.
Jos lemmikki oli sirutettu ja rekisteröity, tiedot voi päivittää. Tämä tuntuu pieneltä byrokratialta, mutta estää myöhemmin turhat muistutukset ja viestit. Kukaan ei tarvitse rokotusmuistutusta kuolleelle koiralle. Järjestelmät eivät osaa hienotunteisuutta.
Milloin suruun kannattaa hakea tukea?
Lemmikin menetykseen saa hakea tukea. Jos et nuku, et syö, et pysty hoitamaan arkea tai syyllisyys muuttuu musertavaksi, keskustelu ammattilaisen kanssa voi auttaa. Lemmikkisuru ei ole leikkisuru. Se on oikea menetys. Myös vertaistuki voi olla arvokasta, jos ympäristö vähättelee asiaa.
Anna itsellesi lupa puhua lemmikistä. Kaikki eivät ymmärrä, mutta jotkut ymmärtävät heti. He ovat yleensä ne ihmiset, joiden puhelimessa on 800 kuvaa samasta eläimestä eri kulmista. Hyvä seura tässä asiassa.
Uusi lemmikki myöhemmin
Uuden lemmikin aika on yksilöllinen. Osa tarvitsee uuden eläimen arkeen nopeasti, osa ei pitkään aikaan, osa ei koskaan. Uusi lemmikki ei ole petos kuollutta kohtaan. Se ei myöskään ole laastari, joka toimii automaattisesti. Jos otat uuden eläimen, ota se omana itsenään, ei edellisen jatko-osana.
Vanhan lemmikin nimi, tavat ja muistot saavat säilyä. Uudella eläimellä on omat kummallisuutensa. Niitä tulee kyllä. Eläimet ovat siinä luotettavia.
Mitä tavaroille tehdään?
Lemmikin tavarat ovat usein yllättävän vaikea asia. Kuppi lattialla, hihna naulassa, raapimapuu nurkassa tai lääkepurkki keittiössä voi tuntua samanaikaisesti rakkaalta ja sietämättömältä. Niitä ei tarvitse siivota heti. Ei ole määräaikaa, jonka jälkeen surevan pitäisi olla tehokas.
Voit laittaa tavarat laatikkoon, pestä ja lahjoittaa osan, säilyttää kaulapannan tai jättää lempilelun muistopaikalle. Jos perheessä on useampi ihminen, kysy ennen kuin hävität mitään. Lapselle pieni esine voi olla tärkeä, vaikka aikuisesta se näyttää vain vanhalta pallolta.
Jos kotona on muita eläimiä, älä muuta kaikkea kerralla. Tuttujen hajujen ja paikkojen säilyminen voi rauhoittaa niitä. Myös omistajalle hitaampi siirtymä voi olla armollisempi. Suru ei ole siivousprojekti.
Hautajaiset vai hiljainen hyvästely?
Lemmikille voi pitää pienen hyvästelyhetken. Se voi olla muutama sana pihalla, kynttilä, kukka, lasten piirustus, yhteinen kävely tutulla reitillä tai täysin hiljainen hetki. Seremonian ei tarvitse näyttää muiden mielestä järkevältä. Se on teitä varten.
Jotkut kokevat rituaalin helpottavana, koska se erottaa ennen ja jälkeen -hetken. Toiset eivät halua seremoniaa lainkaan. Molemmat ovat oikein. Lemmikki ei vaadi muodollisuuksia. Ihminen saattaa tarvita niitä.
Päätösten dokumentointi
Surun keskellä pienetkin käytännön asiat katoavat helposti päästä. Kirjoita ylös, mihin lemmikki haudattiin, minkä tuhkaamon tai klinikan kautta asia hoidettiin, milloin tuhka palautuu ja kuka perheestä haluaa mitäkin muistoa säilyttää. Tämä kuulostaa byrokraattiselta, koska se on sitä. Se on silti armollista tulevalle itselle.
Jos lemmikillä oli lääkityksiä, vakuutus tai rekisteritietoja, kokoa kuitit ja asiakirjat samaan paikkaan. Niitä voidaan tarvita korvaushakemukseen tai vain siihen, ettei samaa asiaa tarvitse etsiä kolme kertaa itkien.
Yhteenveto
Lemmikin hautaaminen ja muistaminen on yhdistelmä käytännön päätöksiä ja hyvin henkilökohtaista surua. Kotipihaan hautaaminen voi olla mahdollista, mutta kunnan ohjeet, maanomistus ja ympäristöturvallisuus pitää tarkistaa. Tuhkaus ja lemmikkihautausmaa ovat usein selkeitä vaihtoehtoja. Muistopaikka voi olla suuri, pieni tai täysin näkymätön.
Tärkeintä on, että lemmikki hyvästellään kunnioittavasti ja että sureva ihminen saa surra ilman vähättelyä. Lemmikki ei ollut vain eläin, jos se oli perheenjäsen. Ja vaikka joku sanoisi muuta, hänen mielipiteensä voi jättää samaan paikkaan kuin tyhjät ruokapussit: roskiin.
Tarvitsetko apua lemmikin lopetuksen, hautaamisen, tuhkausvaihtoehtojen tai surun käytännön päätösten miettimiseen? Soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm.
