Johdanto – Undulaatti on suosittu ja sosiaalinen lemmikki
Undulaatti (Melopsittacus undulatus) on yksi maailman suosituimpia lemmikkilintuja – ja hyvästä syystä. Tämä pieni, värikäs ja persoonallinen papukaija on helposti hoidettava, oppii puhumaan ja on luonteeltaan sosiaalinen ja utelias. Undulaatti on erinomainen valinta sekä ensikertalaiselle lintulemmikkinomistajalle että kokeneemmalle harrastajalle.
Alkuperältään undulaatti on australialainen. Luonnossa ne elävät suurissa parvissa kuivilla tasangoilla ja metsäalueilla, ja ne ovat sopeutuneet vaihteleviin olosuhteisiin. Tämä tekee niistä kestäviä ja sopeutuvaisia myös kotioloissa – kunhan perushoito on kunnossa.
Tässä oppaassa käymme läpi kaiken tarvittavan undulaatin omistamisesta: häkin valinnan, ruokinnan, terveydenhuollon, kesyttämisen ja koulutuksen. Oikein hoidettuna undulaatti voi elää 8–15 vuotta ja tuoda valtavasti iloa arkeen.
Häkin valinta ja sijoittelu
Häkin koko:
Undulaatti tarvitsee tilavan häkin, vaikka se onkin pieni lintu. Minimikoko yhdelle undulaatille on noin 60 × 40 × 40 cm (leveys × syvyys × korkeus), mutta suurempi on aina parempi. Kahdelle undulaatille häkin tulisi olla vähintään 80 × 50 × 50 cm. Leveyssuunta on tärkeämpi kuin korkeus – undulaatit lentävät vaakatasossa, eivät pystysuunnassa.
Häkin ritilöiden väli saa olla enintään 12 mm – suuremmista väleistä undulaatti voi työntää päänsä läpi ja juuttua kiinni, mikä on hengenvaarallista. Vaakasuuntaiset ritilät ovat paremmat kuin pystysuuntaiset, koska undulaatit kiipeilevät mielellään häkin seiniä pitkin.
Häkin varustelu:
Häkissä tulee olla vähintään kaksi orsipuuta eri korkeuksilla ja eri paksuisina – tämä on tärkeää jalkojen terveyden kannalta. Luonnollisia puuoksia (esimerkiksi koivu, paju, hedelmäpuut) suositaan muoviorsia enemmän. Muoviorret voivat aiheuttaa jalkapohjien kipeytymistä pitkään käytettynä.
Ruoka- ja vesikuppeja tarvitaan vähintään kaksi kutakin – näin lintua ei häiritä, jos toinen kuppi likaantuu. Kylpyastia tai suihkumahdollisuus on tärkeä – undulaatit nauttivat kylpemisestä. Kalsiumlohkare tai seepianluu on välttämätön kalsiumin ja mineraalien saannin turvaamiseksi. Leluja ja virikkeitä tulee olla tarjolla, mutta häkkiä ei saa ahtaa liian täyteen – lennon tulee olla mahdollista häkin sisälläkin.
Häkin sijoittelu:
Sijoita häkki valoisaan paikkaan, mutta ei suoraan auringonpaisteeseen – ylikuumeneminen on undulaatille vaarallista. Häkin tulisi olla silmien korkeudella tai hieman ylempänä – lattiantasossa oleva häkki stressaa lintua, koska se tuntee olonsa uhatuksi. Vältä vetoisaa paikkaa, keittiötä (höyryt ja savut ovat myrkyllisiä) ja televisio/kaiuttimien välitöntä läheisyyttä.
Häkin takaosa kannattaa sijoittaa seinää vasten – tämä antaa linnulle turvallisuuden tunteen, kun sen ei tarvitse tarkkailla kaikkia suuntia yhtä aikaa. Pidä häkki huoneessa, jossa perheellä on paljon oleskellaan – undulaatit ovat sosiaalisia ja haluavat seuraa.
Ruokinta – Monipuolinen ravinto on avain
Siemenseos:
Perinteisesti undulaatteja on ruokittu siemenseoksella, mutta pelkkä siemenseos ei ole riittävä ravinto. Siemenet ovat rasvaisia ja puutteellisia monien vitamiinien ja mineraalien osalta. Hyvä siemenseos koostuu hirssistä (valkoinen, punainen, keltainen), kanarinsiemenistä ja pienistä määristä muita siemeniä. Siemenseos saa muodostaa korkeintaan 50–60 prosenttia ruokavaliosta.
Pellettirouka:
Pelletit ovat ravitsemuksellisesti tasapainoista kokonaisruokaa undulaateille. Pelletit sisältävät kaikki tarvittavat vitamiinit, mineraalit ja ravintoaineet oikeassa suhteessa. Siirtyminen siemenistä pelletteihin voi viedä aikaa – monet undulaatit vastustavat muutosta aluksi. Tarjoa pellettejä asteittain siementen rinnalla ja vähennä siementen osuutta viikkojen aikana.
Tuoreruoka:
Tuoreita kasviksia ja hedelmiä tulee tarjota päivittäin. Hyviä vaihtoehtoja ovat: porkkana (raastettuna), parsakaali, pinaatti, salaatinlehdet, kesäkurpitsa, paprika, kurkku, omena, päärynä, banaani, mansikat ja mustikat. Kaikki tuoreruoka tulee pestä huolellisesti pestisidien poistamiseksi.
Myrkyllistä ruokaa undulaateille:
Avokado on erittäin myrkyllinen ja voi tappaa undulaatin nopeasti. Suklaa, kahvi ja tee ovat myrkyllisiä. Sipuli ja valkosipuli aiheuttavat verisolujen hajoamista. Alkoholi on tietenkin kielletty. Runsassuolaiset ja sokeripitoiset ihmisten ruuat eivät sovi linnuille. Hedelmien siemenet ja kivet (erityisesti omena- ja kirsikankivet) voivat sisältää syanidia.
Vesi:
Puhdasta, tuoretta vettä tulee olla tarjolla jatkuvasti. Vaihda vesi vähintään kerran päivässä, mieluummin kahdesti. Vesikupit likaantuvat nopeasti – ruuantähteet, ulosteet ja höyhenet päätyvät niihin helposti. Pullomaiset vesiannostelijat pitävät veden puhtaampana kuin avoimet kupit, mutta molemmat toimivat.
Terveys ja sairauksien tunnistaminen
Terve undulaatti:
Terve undulaatti on vireä, utelias ja aktiivinen. Sen höyhenpeite on siisti ja kiiltävä, silmät kirkkaat ja pyöreät, ja nokka puhdas ja sileä. Terve lintu seurustelee, laulaa ja liikkuu aktiivisesti häkissään ja ulkona. Se syö ja juo säännöllisesti, ja sen ulosteet ovat pieniä, kiinteitä ja valko-vihreitä.
Sairauden merkit:
Undulaatit peittävät sairautensa luonnostaan – luonnossa sairas lintu olisi helppo saalis. Siksi sairauden merkkien huomaaminen vaatii tarkkailua. Huolestuttavia merkkejä ovat: pörröinen höyhenpeite pitkään (lintu yrittää pitää itsensä lämpimänä), passiivisuus ja haluttomuus liikkua, ruokahalun menetys tai juomisen lisääntyminen, vetäytyminen orsipuun pohjalle tai nurkkaan, muuttuneet ulosteet (vesimäiset, värimuutokset, veripilkut), hengitysvaikeudet (hännän pumppaus, avosuu, vinkunat), turvonneet silmät tai nenäerite, ja höyhenten putoaminen epänormaalisti.
Jos huomaat näitä oireita, ota yhteyttä lintulääkäriin mahdollisimman pian. Undulaatit ovat pieniä ja niiden tila voi heikentyä nopeasti – aikaisin aloitettu hoito on usein ratkaiseva.
Yleisimmät sairaudet:
Megabakteeri (Macrorhabdus ornithogaster) on yleinen undulaattien sienitauti, joka aiheuttaa laihtumista ja oksentelua. Psittakoosi (papukaijatauti) on bakteerisairaus, joka voi tarttua myös ihmiseen – oireina hengitysvaikeudet ja väsyneisyys. Muutoshormoniongelmat voivat aiheuttaa nokka- ja kynsihäiriöitä. Kilpirauhasen ongelmat (jodinpuutos) ovat yleisiä ja aiheuttavat lihomista ja höyhenpeitteen heikkenemistä – jodipitoinen ravinto tai jodilisä ehkäisee tätä.
Eläinlääkäri:
Undulaatti kannattaa käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa vuosittain, vaikka se vaikuttaisi terveeltä. Kaikki eläinlääkärit eivät ole erikoistuneet lintuihin – etsi lintulääkäri tai eksoottisten eläinten erikoislääkäri. Suomessa lintulääkäreitä on rajallisesti, joten varaa aika hyvissä ajoin.
Kesyttäminen ja koulutus
Ensimmäiset päivät kotona:
Uusi undulaatti tarvitsee aikaa sopeutumiseen. Jätä se rauhaan ensimmäiset 2–3 päivää – älä yritä käsitellä tai kesyttää heti. Anna linnun tutustua uuteen ympäristöönsä, häkkiinsä ja perheensä ääniin omaan tahtiinsa. Ole läsnä huoneessa, puhu rauhallisesti ja liiku hitaasti. Tarjoa herkkuja häkin läpi – hirssiterttu on erinomainen tutustumisherkku.
Viikottaiset lemmikinhoitovinkit sähköpostiisi
Ilmainen uutiskirje — ei roskapostia, voit peruuttaa milloin vain.
Käsikesytys:
Kun lintu on tottunut läsnäoloosi (yleensä 3–7 päivässä), voit aloittaa käsikesytyksen. Avaa häkin ovi hitaasti ja vie kätesi rauhallisesti häkin sisään. Älä yritä napata lintua – anna sen tulla luoksesi omaan tahtiinsa. Hirssiterttu kädessä on tehokas houkutin. Pidä kättä paikallaan ja anna linnun laskeutua sormellesi tai syödä kädestäsi.
Toista harjoitusta päivittäin 10–15 minuuttia kerrallaan. Älä pakota – jos lintu on peloissaan, lopeta ja yritä uudelleen myöhemmin. Kärsivällisyys on avainasemassa. Useimmat undulaatit kesyyntyvät 1–4 viikossa, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta.
Puhumaan opettaminen:
Undulaatit ovat erinomaisia puhumaan oppijoita – erityisesti urokset. Puhumaan opettaminen onnistuu parhaiten nuorella, yksin pidettävällä linnulla, joka muodostaa vahvan siteen omistajaansa. Toista yksinkertaisia sanoja tai lauseita selkeästi ja innostuneesti. Aloita yhdellä sanalla (esimerkiksi linnun nimi) ja toista sitä useita kertoja päivässä. Kun lintu oppii ensimmäisen sanan, uusia sanoja oppii yleensä helpommin.
Kaikki undulaatit eivät opi puhumaan – naaraat puhuvat harvemmin kuin urokset. Puhumattomuus ei tarkoita, ettei lintu olisi älykäs tai sosiaalinen – monet undulaatit kommunikoivat mielummin vihellyksin ja eleillä.
Temppukoulutus:
Undulaatit voivat oppia monenlaisia temppuja: kääntymään ympäri orsipuulla, heittämään palloa, lentämään kutsuttaessa ja jopa pelaamaan koripalloa pienoiskoossa. Koulutus perustuu positiiviseen vahvistamiseen – herkku ja kehuminen oikeasta toiminnasta. Lyhyet, toistuvat harjoitukset (5–10 minuuttia kerrallaan) ovat tehokkaimpia.
Yksin vai pari – Sosiaalisen linnun tarpeet
Yksin pidettävä undulaatti:
Yksin pidettävä undulaatti kiintyy yleensä vahvemmin omistajaansa ja on helpommin kesytettävissä ja koulutettava. Se voi oppia puhumaan helpommin, koska sen sosiaalinen tarve kohdistuu ihmiseen. Yksin pidettävä lintu tarvitsee kuitenkin paljon huomiota ja seuraa – sitä ei voi jättää yksin pitkiksi ajoiksi. Jos olet paljon pois kotoa, yksin pidettävä undulaatti voi stressaantua ja kehittää käytösongelmia (höyhenten nyppiminen, apatia).
Pari tai pieni parvi:
Undulaatit ovat luonnossa parvilintuja, ja monet viihtyvät parhaiten lajitoverinsa kanssa. Kaksi undulaattia seurustelevat, siistivät toistensa höyheniä ja pitävät toisilleen seuraa omistajan poissa ollessa. Pari undulaatteja voi olla vähemmän kiinnostunut ihmiskontaktista, mutta ne ovat yleensä onnellisempia ja tasapainoisempia.
Jos haluat sekä kesyn linnun että parin, hanki ensin yksi lintu, kesytä se ja hanki sitten toinen. Näin ensimmäinen lintu säilyttää ihmissiteensä, mutta saa myös lajitoverin.
Ympäristön vaarat ja turvallisuus
Teflonmyrkytys:
Teflon-pinnoitetut astiat, uunit ja muut kuumennettavat laitteet vapauttavat kuumentuessaan kaasuja, jotka ovat linnuille tappavan myrkyllisiä. Tämä on yksi yleisimmistä undulaattien kuolinsyistä. Poista kaikki teflon-tuotteet keittiöstä tai pidä undulaatti aina eri huoneessa kuin keittiö. Myös itsepuhdistuvat uunit ja jotkut lämpöpuhaltimet voivat olla vaarallisia.
Muut vaarat:
Avoimet WC-istuimet, kattilat ja vesiastiat – lintu voi hukkua. Avoimet ikkunat ja ovet – lintu karkaa hetkessä. Peilit ja ikkunat – lintu voi lentää niihin täyttä vauhtia ja loukkaantua vakavasti. Muut lemmikit (kissat, koirat) – vaikka ne eläisivät sovussa, vaisto voi yllättää. Kynttilät, suitsuke ja hajusteet – savut ja kaasut ovat linnuille vaarallisia. Myrkylliset huonekasvit – monet ovat linnuille vaarallisia nieltynä.
Vapaalento:
Undulaatit tarvitsevat päivittäistä vapaata lentoa häkin ulkopuolella – vähintään 1–2 tuntia päivässä. Varmista huoneen turvallisuus ennen vapaalentoa: sulje ikkunat ja ovet, peitä peilit ja ikkunat verholla ensimmäisillä kerroilla (lintu oppii vähitellen tunnistamaan esteen), poista vaaralliset esineet ja muut lemmikit huoneesta.
Undulaatin elinikä ja ikääntyminen
Hyvin hoidettu undulaatti voi elää 8–15 vuotta, joskin keskimääräinen elinikä on noin 7–10 vuotta. Pitkäikäisyyttä edistävät monipuolinen ravinto, riittävä liikunta, stressitön ympäristö ja säännöllinen eläinlääkäriseuranta.
Ikääntyvä undulaatti voi muuttua rauhallisemmaksi, nukkua enemmän ja syödä vähemmän. Vanhalla linnulla voi esiintyä nivelongelmia (vaikeus tarttua orsipuuhun), kasvaimia ja munuaisongelmia. Huolehdi, että vanhemman linnun orsipuut ovat tukevat ja helposti saavutettavissa, ja tarjoa pehmeämpää ruokaa tarvittaessa.
Usein kysyttyä
Kuinka erottaa uros naaraasta?
Aikuisella undulaatilla sukupuolen erottaa helpoiten vahanahan (nokan yläpuolella oleva pehmeä alue) väristä: uroksella se on sininen tai violetti, naaraalla ruskea tai vaalea/valkoinen. Nuorilla linnuilla erottaminen on vaikeampaa – uroksella vahanahka on yleensä tasavärisen lilanpunainen, naaraalla vaaleampi vaaleansinisen ja valkoisen rajalinjoilla.
Voiko undulaatti elää muiden lintujen kanssa?
Undulaatit tulevat yleensä toimeen muiden pienten lintujen kanssa (nymfakakadujen, pikkukaijien) suuressa vapaahäkissä tai lentohäkissä. Pienessä häkissä eri lajit voivat tapella. Älä yhdistä undulaatteja suurempien papukaijojen kanssa – ne voivat vahingoittaa pientä undulaattia.
Miksi undulaattini nyppii höyheniään?
Höyhenten nyppiminen voi johtua stressistä (yksinäisyys, tylsyys), ravitsemuspuutoksista, ihosairauksista tai hormonihäiriöistä. Lisää virikkeitä, tarkista ravinto ja konsultoi lintulääkäriä, jos nyppiminen jatkuu.
Kuinka paljon undulaatti maksaa?
Undulaatin hankintahinta on Suomessa tyypillisesti 15–50 euroa linnun iästä, väristä ja kasvatuspaikasta riippuen. Häkin, tarvikkeiden ja ensikäynnin eläinlääkärissä voi laskea maksavan 100–300 euroa. Kuukausikulut (ruoka, hiekka, lelut) ovat noin 10–30 euroa.
Yhteenveto
Undulaatti on loistava lemmikki – se on persoonallinen, älykäs, sosiaalinen ja suhteellisen helppohoitoinen. Onnistuneen lemmikkisuhteen avaimet ovat riittävän suuri ja hyvin varusteltu häkki, monipuolinen ravinto, päivittäinen sosiaalinen kanssakäyminen ja vapaalento sekä säännöllinen terveysseuranta.
Muista, että undulaatti on sitoumus vuosiksi eteenpäin – hyvin hoidettuna se voi ilahduttaa perhettäsi yli vuosikymmenen ajan. Anna linnulle aikaa, kärsivällisyyttä ja rakkautta, niin saat vastineeksi uskomattoman palkitsevan lemmikkisuhteen.
Soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104 (0,98 €/min + pvm/mpm) – saat asiantuntevaa neuvontaa undulaatin hoitoon ja terveyteen liittyvissä kysymyksissä!