Koiran terveys rotukohtaisesti – Pomeranian

Pomeranian näyttää usein siltä kuin se olisi suunniteltu herättämään ihmisissä epärealistisia pehmoleluajatuksia. Pieni koko, runsas turkki ja reipas olemus tekevät siitä hyvin hurmaavan koiran. Samalla ne voivat hämätä. Pomeranian ei ole koriste-esine, käsilaukkuun sijoitettava pilvi tai automaattisesti helppo lemmikki. Se on pieni koira, jolla on koiran tarpeet ja rodulle tyypillisiä terveysriskejä.

Rotukohtainen terveysopas ei tarkoita, että jokainen pomeranian sairastuu kaikkeen mahdolliseen. Se tarkoittaa, että omistajan kannattaa tietää, mitä seurataan tarkemmin. Pienillä roduilla tietyt ongelmat, kuten polvilumpion sijoiltaanmeno, hammassairaudet, ylipaino ja hengitykseen liittyvät oireet, voivat vaikuttaa arkeen paljon.

Hyvä pomeranianin hoito on yhdistelmä järkevää painonhallintaa, säännöllisiä terveystarkastuksia, kunnollista hammashoitoa, sopivaa liikuntaa ja turkin ylläpitoa. Ei kovin mystistä. Vähän tylsää, mutta tylsät asiat pitävät koiran usein terveempänä kuin yksikään somevinkki.

Pomeranianin perusterveys: pieni koko, isot vaikutukset

Pomeranian on pienikokoinen pystykorvarotu. Pieni koko vaikuttaa moneen asiaan: lääkeannoksiin, tapaturmariskiin, hampaiden ahtauteen, lämpötalouteen ja siihen, miten nopeasti painon muutokset näkyvät. Puoli kiloa lisää voi olla pienelle koiralle paljon, vaikka ihmiselle se kuulostaa lähinnä aamupalan painolta.

Omistajan kannattaa seurata:

• painoa ja vyötäröä
• liikkumisen sujuvuutta
• hyppimistä ja haluttomuutta käyttää jalkaa
• hengityksen ääniä
• hampaiden kuntoa
• ihon ja turkin muutoksia
• silmien vuotoa
• käytöksen muutoksia

Pomeranian voi olla energinen ja rohkea. Juuri siksi se saattaa yrittää enemmän kuin pieni kroppa kestää. Sohvalta alas hyppiminen, portaiden ravaaminen ja rajut leikit isompien koirien kanssa voivat lisätä vammojen riskiä.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno

Patellaluksaatio on pienillä koirilla tavallinen ortopedinen ongelma. Siinä polvilumpio liikkuu pois normaalilta paikaltaan. Oireet voivat vaihdella lievästä hetkellisestä ontumisesta jatkuvaan kipuun ja liikerajoituksiin.

Tyypillisiä merkkejä ovat:

• koira hypähtää välillä kolmella jalalla
• takajalka jää hetkeksi ilmaan
• liike näyttää pomppivalta
• koira välttää hyppäämistä
• portaiden kulku vaikeutuu
• ontuma tulee ja menee

Kaikki patellaluksaatiot eivät vaadi leikkausta, mutta tilanne kannattaa tutkia. Eläinlääkäri arvioi asteen ja sen, aiheuttaako ongelma kipua tai nivelmuutoksia. Painonhallinta on tärkeää, koska ylimääräinen paino kuormittaa pieniä niveliä armottomasti.

Arjessa voi auttaa:

• pidä koira hoikkana
• vältä jatkuvaa sohvalta ja sängystä alas hyppimistä
• käytä tarvittaessa portaita tai ramppia
• vahvista lihaksia maltillisella liikunnalla
• pidä kynnet sopivan lyhyinä
• hakeudu tutkimuksiin, jos ontuma toistuu

Hampaat: pieni suu, iso työmaa

Pomeranianin suu on pieni, mutta hampaiden määrä ei pienene samassa suhteessa kuin kallon koko. Siksi hammaskivi, ientulehdus, maitohampaiden jääminen paikoilleen ja hampaiden ahtaus ovat tärkeitä seurattavia asioita.

Hammassairauden merkkejä ovat:

• pahanhajuinen hengitys
• näkyvä hammaskivi
• punoittavat ikenet
• kuolaaminen
• suun aristus
• ruoan pudottelu
• pureskelun välttely
• käytöksen muuttuminen

Hampaiden harjaus on paras kotikeino. Se ei ole koiran mielestä välttämättä heti suuri juhla, mutta siihen voi totuttaa pienin askelin. Harjoittelu aloitetaan suun koskettelusta ja edetään koirille tarkoitettuun hammasharjaan ja -tahnaan. Ihmisten hammastahna ei kuulu koiran suuhun.

Pienillä roduilla eläinlääkärin tekemä hammashoito voi tulla ajankohtaiseksi säännöllisesti. Jos suu haisee pahalta, pelkkä mintunmakuinen purutikku ei ratkaise ongelmaa. Se vain tekee ongelmasta mintunhajuisen.

Hengitys, rohina ja romahtava henkitorvi

Pomeranianilla voi esiintyä hengitykseen liittyviä ongelmia, kuten henkitorven kasaanpainumista eli trakeakollapsia. Tyypillinen oire on kuiva, törähtelevä yskä, jota kuvataan joskus hanhen toitotukseksi. Oire voi pahentua innostuessa, rasituksessa, kaulapannan paineesta tai ylipainon vuoksi.

Huolestuttavia hengitysoireita ovat:

• toistuva rohiseva tai törähtelevä yskä
• hengityksen vinkuminen
• rasituksensiedon heikkeneminen
• sinertävät limakalvot
• pyörtyminen tai voimakas heikkous
• yskä, joka pahenee nopeasti

Kaulapannan sijaan valjaat ovat usein parempi valinta, etenkin jos koira yskii tai vetää. Painonhallinta on jälleen olennainen osa hoitoa. Pienelle koiralle ylimääräinen rasva ei ole esteettinen yksityiskohta vaan hengitystä ja niveliä kuormittava tekijä.

Turkki ja iho

Pomeranianin runsas kaksinkertainen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Turkin tarkoitus ei ole vain näyttää pöyheältä kuvissa, vaan suojata koiraa. Takkuinen, likainen tai ihoon asti huopaantunut turkki voi aiheuttaa iho-ongelmia, kipua ja tulehduksia.

Turkinhoidon perusasiat:

• harjaa useita kertoja viikossa
• käy turkki läpi kerroksittain, ei vain pintaa silittämällä
• tarkista kainalot, korvien takuset, nivuset ja häntä
• pese tarvittaessa koiralle sopivalla shampoolla
• kuivaa turkki huolellisesti pesun jälkeen
• vältä iholle asti ulottuvaa turkin ajelua ilman perustetta

Ihon punoitus, hilseily, kutina, karvanlähtölaikut tai jatkuva nuoleminen voivat viitata allergiaan, loisiin, tulehdukseen tai hormonaalisiin ongelmiin. Pomeranianilla voidaan tavata myös karvapeitteen ongelmia, joiden selvittely vaatii eläinlääkärin arviota.

Painonhallinta ja ruokinta

Pomeranian lihoo helposti, jos annoskokoja arvioidaan silmämääräisesti ja herkut tulevat kaiken päälle. Pienellä koiralla yksi ylimääräinen makupala vastaa suhteessa paljon suurempaa annosta kuin ihmisellä ajatellaan.

Hyvä ruokinta perustuu:

• laadukkaaseen täysravintoon
• mitattuihin annoksiin
• herkkujen laskemiseen päivän kokonaismäärään
• painon säännölliseen seurantaan
• kylkiluiden ja vyötärön tunnusteluun

Koiran pitäisi olla hoikka mutta ei laiha. Kylkiluiden tulee tuntua kevyesti, vyötärön näkyä ylhäältä katsottuna ja vatsalinjan nousta sivusta. Jos turkki peittää kaiken, kädet kertovat enemmän kuin silmät.

Ylipaino pahentaa patellaluksaatioon, hengitykseen ja nivelkuormitukseen liittyviä ongelmia. Se myös lisää anestesiariskejä ja heikentää elämänlaatua. Ruokapöydästä annettu pieni pala joka päivä ei ole rakkauden kieli, jos se tekee koirasta kipeämmän.

Silmät ja kyynelvuoto

Pienillä roduilla voi esiintyä silmien vuotoa ja kyynelvärjäytymiä. Lievä värjäytymä ei aina tarkoita vakavaa sairautta, mutta jatkuva punoitus, siristely, silmän hierominen tai sameus pitää tutkia.

Tarkkaile erityisesti:

• siristääkö koira silmää
• hankaako se kuonoa tai silmää tassulla
• onko silmä samea
• näkyykö runsasta rähmää
• onko silmän ympärys ärtynyt
• muuttuuko vuoto äkillisesti

Silmät ovat huono paikka kotidiagnooseille. Jos silmä on kipeä, se tutkitaan nopeasti. Sarveiskalvovaurio ei parane toivomalla eikä kamomillateellä, vaikka joku keskustelupalsta olisi joskus eri mieltä.

Liikunta ja arjen kuormitus

Pomeranian tarvitsee liikuntaa ja virikkeitä, vaikka se on pieni. Pelkkä sylissä kulkeminen ei ole liikuntasuunnitelma. Toisaalta maratonlenkit, jatkuvat portaat ja rajut hypyt eivät ole viisaita, jos koiralla on polvi- tai hengitysoireita.

Sopivaa arkea ovat:

• useat lyhyet lenkit
• rauhallinen haistelu
• kevyet temppuharjoitukset
• aktivointilelut
• hallittu leikki
• maltillinen lihaskuntoa ylläpitävä liike

Koiran kuntoa voi kehittää, mutta se tehdään koiran rakenteen ehdoilla. Jos koira yskii, ontuu tai väsyy poikkeavasti, liikuntaa ei vain lisätä sisulla.

Eläinlääkärin tarkastukset

Pomeranianille sopii säännöllinen terveystarkastus vähintään vuosittain. Tarkastuksessa kannattaa käydä läpi paino, hampaat, polvet, sydän, hengitys, iho ja rokotukset. Pennulla ja nuorella koiralla seurataan myös purentaa, maitohampaiden vaihtumista ja luuston kehitystä.

Eläinlääkäriin kannattaa hakeutua aiemmin, jos:

• koira ontuu toistuvasti
• hengitys rohisee tai yskä jatkuu
• suu haisee pahalta
• koira laihtuu tai lihoo nopeasti
• turkki ohenee selvästi
• silmät oireilevat
• käytös muuttuu ilman selvää syytä

Pieni koira ei tarkoita pientä hoitotarvetta. Se tarkoittaa, että muutokset voivat olla suhteessa isoja nopeammin.

Pennun valinta ja kasvattajan terveystiedot

Pomeranianin terveys alkaa jo ennen kuin pentu muuttaa kotiin. Vastuullinen kasvattaja kertoo avoimesti vanhempien terveystutkimuksista, polvituloksista, silmien tilanteesta, hammashistoriasta ja suvussa esiintyvistä ongelmista. Jos vastaukset ovat epämääräisiä tai kaikki kuitataan sillä, että nämä ovat aina olleet terveitä, hälytyskellon kannattaa soida.

Pennun ostajan kannattaa kysyä ainakin:

• onko vanhemmilta tutkittu polvet
• onko silmät tarkastettu
• millaisia hammas- ja purentaongelmia suvussa on ollut
• miten pennut on sosiaalistettu
• millaista ruokaa pentu syö
• mitä rokotuksia, madotuksia ja terveystarkastuksia on tehty
• millainen palautus- ja tukikäytäntö kasvattajalla on

Hyvä kasvattaja ei loukkaannu asiallisista kysymyksistä. Huono saattaa kiirehtiä kauppaa, vähätellä dokumentteja tai korostaa väriä ja kokoa terveyden kustannuksella. Erittäin pieni koko ei ole automaattisesti tavoiteltava asia. Liioiteltu miniatyrisointi voi lisätä riskejä, vaikka se näyttäisi kuvissa kuinka söpöltä.

Vakuutus ja hoitokulut

Pomeranianin kohdalla lemmikkivakuutusta kannattaa harkita ajoissa, mieluiten ennen oireita. Polvi-, hammas- ja hengitysongelmat voivat tulla kalliiksi, jos tutkimuksia, kuvantamista, hammashoitoja tai leikkausta tarvitaan. Vakuutus ei poista vastuuta, mutta se voi tehdä hoitopäätöksistä vähemmän kiinni siitä, miltä pankkitili näyttää juuri huonolla hetkellä.

Lue vakuutusehdot tarkasti. Kaikki synnynnäiset tai rotutyypilliset ongelmat eivät välttämättä korvaudu samalla tavalla. Tarkista omavastuu, enimmäiskorvaukset, hammashoitojen rajaukset ja se, miten aiemmat oireet vaikuttavat. Tylsää tekstiä, kyllä. Mutta huomattavasti tylsempää on huomata rajaus vasta laskun kanssa.

Arjen seurantalista omistajalle

Pomeranianin kanssa kannattaa tehdä nopea viikkotarkistus. Se ei vaadi valkoista takkia eikä draamaa, vain hetken rauhallista käsittelyä. Katso silmät, korvat, hampaat, ikenet, iho, tassut ja kynnet. Tunnustele kylkiluut ja tarkista, ettei turkkiin ole muodostunut takkuja kainaloihin, korvien taakse tai nivusiin.

Kirjaa muutokset ylös, jos jotain poikkeavaa näkyy. Ontuiko koira vain kerran vai joka lenkin jälkeen? Yskiikö se innostuessa vai myös levossa? Haiseeko suu koko ajan vai vain ruoan jälkeen? Tällaiset yksityiskohdat auttavat eläinlääkäriä paljon enemmän kuin vastaanotolla annettu epämääräinen kuvaus, että se on ollut jotenkin outo.

Pomeranianin koulutusta ei pidä unohtaa terveysoppaassa. Hyvin käsittelyyn tottunut koira antaa harjata hampaita, tarkistaa tassuja ja hoitaa turkkia ilman jokapäiväistä painiottelua. Se on terveydenhoitoa, ei pelkkää käytöstapaa.

Rokotukset, loishäätö ja perushoito

Pomeranian tarvitsee samat perusterveydenhuollon asiat kuin muutkin koirat: rokotukset, loishäätösuunnitelman, tunnistusmerkinnän ja säännölliset terveystarkastukset. Pieni koko ei tee rokotuksista vähemmän tärkeitä. Sosiaalinen pikkukoira käy usein kaupungilla, kylässä, hoitolassa, trimmaajalla ja koirapuistojen lähellä, joten tartuntatautien ehkäisy on käytännön asia.

Loishäätö suunnitellaan elämäntavan mukaan. Metsässä liikkuva, raakaruokaa syövä tai paljon matkustava koira voi tarvita eri rutiinin kuin kaupunkikoira, joka ulkoilee lähinnä korttelin ympäri. Punkkisuojasta kannattaa huolehtia kaudella, koska pieni turkki ei estä punkkia, se vain piilottaa sen tehokkaasti.

Myös matkustaminen vaatii ennakointia. Jos pomeranian kulkee mukana mökille, ulkomaille tai hoitopaikkaan, tarkista rokotusvaatimukset, loislääkitykset ja kuljetusturvallisuus ajoissa. Pieni koira mahtuu helposti mukaan, mutta terveyspaperit eivät ilmesty taskuun tahdonvoimalla.

Yhteenveto

Pomeranianin terveys rakentuu arjen perusasioista: hoikka paino, hyvä hammashoito, polvien seuranta, hengitysoireiden tunnistaminen, turkin säännöllinen hoito ja järkevä liikunta. Rodun pienuus ei tee siitä hauraaksi koristeeksi, mutta se tekee tietyistä asioista tärkeämpiä.

Kun omistaja tunnistaa rodulle tyypilliset riskit ajoissa, pomeranian voi elää aktiivista ja hyvää elämää. Se ei tarvitse jatkuvaa pumpulissa pitämistä. Se tarvitsee omistajan, joka huomaa ennen kuin pieni oire muuttuu suureksi ongelmaksi.

Tarvitsetko apua pomeranianin oireiden arviointiin? Soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm.

Lue myös

• Patellaluksaatio koiralla – oireet, asteet ja leikkaus
• Koiran hammassairaudet – merkit, ehkäisy ja hoito
• Koiran hengitys rohisee – milloin huolestua