Kissanpennun sosiaalistaminen kuulostaa sanalta, jonka voisi jättää kasvattajien ja käytösneuvojien kokouksiin. Todellisuudessa se tarkoittaa arjen pieniä asioita: pentu oppii, että ihmiset ovat turvallisia, kädet eivät ole pelottavia, kuljetuslaatikko ei ole portti tuonelaan ja imuri ei yritä syödä sitä. Hyvä sosiaalistaminen ei tee kissasta koiraa. Se tekee kissasta kissan, joka selviää ihmisten maailmassa vähemmällä stressillä.
Ensimmäiset viikot uudessa kodissa ovat tärkeitä, mutta sosiaalistaminen alkaa jo ennen luovutusikää. Pennun pitäisi saada kasvaa emon ja sisarusten kanssa, tottua normaaleihin kodin ääniin ja ihmisten lempeään käsittelyyn. Kun pentu muuttaa uuteen kotiin, omistajan tehtävä on jatkaa tätä rauhallisesti. Ei elämyspuistoa, ei vieraiden paraatia, ei pentua sylistä syliin kuin kiertopalkintoa.
Mitä sosiaalistaminen tarkoittaa kissalla?
Sosiaalistaminen tarkoittaa totuttamista asioihin, joita kissa kohtaa elämässään. Siihen kuuluu ihmisiä, kodin ääniä, käsittelyä, kuljetuslaatikko, eläinlääkäri, kynsien leikkaus, harjaus, leikki, vieraat, mahdolliset lapset ja muut eläimet. Tavoite ei ole tehdä pennusta rajattoman rohkeaa. Tavoite on opettaa, että uudet asiat voidaan kohdata ilman paniikkia.
Kissalla on oma temperamentti. Osa pennuista on uteliaita ja ryntää ensimmäisenä tutkimaan pyykkikoria. Osa tarkkailee ovenraosta ja päättää vasta huomenna. Hyvä sosiaalistaminen kunnioittaa yksilöä. Arkaa pentua ei karaista pakottamalla, vaan autetaan onnistumaan pienissä askelissa. Rohkeaa pentua taas ei jätetä kasvattamaan itsevarmuuttaan hampailla ja kynsillä.
Rauhallinen kotiutuminen
Kun kissanpentu tulee kotiin, sille kannattaa varata aluksi yksi rauhallinen huone. Siellä ovat hiekkalaatikko, ruoka, vesi, peti, piilopaikka, raapimisalusta ja leluja. Koko asunto voi olla pienelle pennulle liikaa. Uudet hajut, ihmiset ja äänet ovat jo itsessään iso paketti.
Anna pennun tulla itse ulos kuljetuslaatikosta. Älä ravista, kaiva tai houkuttele sitä väkisin. Istu lattialla, puhu rauhallisesti ja anna sen tutkia. Jos pentu piiloutuu, se ei ole epäonnistuminen. Se on kissan tapa kerätä tietoa turvallisesta paikasta. Ruoka, leikki ja rauhallinen läsnäolo rakentavat luottamusta paremmin kuin jahtaaminen sohvan alta.
Ensimmäisinä päivinä tärkeintä on rutiini. Ruoka tulee samaan paikkaan, hiekkalaatikko löytyy helposti ja ihmiset käyttäytyvät ennustettavasti. Kissanpennun maailma on juuri muuttunut kokonaan. Se ei kaipaa siihen päälle serkun koiraa kylään.
Käsittelyyn totuttaminen
Kissan pitää elämänsä aikana kestää monenlaista käsittelyä: kynsien leikkausta, turkin tarkistusta, korvien katsomista, suun tutkimista, lääkkeen antamista ja eläinlääkärin tutkimuksia. Käsittelyä kannattaa harjoitella lyhyesti ja palkitsevasti jo pentuna.
Aloita koskettamalla pentua kevyesti kohdista, joista se pitää: posket, leuan alta, selkä. Sitten siirrytään vähitellen tassuihin, korviin ja suun alueelle. Harjoitus kestää aluksi sekunteja. Palkitse herkulla, leikillä tai sillä, että lopetat ajoissa. Lopettaminen on usein paras palkka. Ihminen haluaisi aina tehdä vielä yhden toiston, koska meni niin hyvin. Kissa taas ajattelee, että juuri siksi kannattaisi lopettaa nyt.
Kynsien leikkaus kannattaa pilkkoa osiin. Ensin kosketaan tassua, sitten painetaan kevyesti varvasta, sitten näytetään leikkurit, sitten leikataan yksi kynsi. Kaikkia kynsiä ei tarvitse leikata samalla kertaa, jos pentu ei ole valmis. Tavoite on opettaa taito vuosiksi, ei voittaa tämän illan kynsikilpailua.
Leikki opettaa rajoja
Kissanpentu tarvitsee paljon leikkiä. Se harjoittelee saalistamista, koordinaatiota ja sosiaalisia rajoja. Ihmisen käsiä ja jalkoja ei kuitenkaan kannata käyttää leluina. Pieni pentu puree hauskasti. Aikuinen kissa puree vähemmän hauskasti. Tässä kohtaa tulevaisuuden sinä kiittää nykyistä sinua, jos käytät leluja.
Hyviä leikkejä ovat:
- huiskalelut
- pallot ja kevyet lelut
- tunnelit
- älypelit
- namien etsiminen
- lyhyet saalistusleikit, jotka päättyvät saaliin saamiseen
Leikin jälkeen pentu tarvitsee lepoa. Yliväsynyt pentu muuttuu helposti pieneksi neulatyynyksi, joka hyökkää nilkkoihin ja kiipeää verhoihin. Se ei ole pahuus. Se on väsymys, energia ja huono impulssikontrolli samassa pörröisessä paketissa.
Ääniin ja kodin tapahtumiin totuttaminen
Kodin äänet kannattaa esitellä vähitellen. Imuri, ovikello, tiskikone, hiustenkuivaaja ja vieraat äänet voivat olla pennulle isoja. Älä aloita täydellä teholla pennun vieressä. Anna sen olla kauempana, tarjolla piilo ja mahdollisuus poistua. Palkitse rauhallisuudesta, älä pakota tutkimaan.
Äänitteitä voi käyttää apuna, mutta maltilla. Ukkosen, ilotulituksen tai liikenteen ääniä voidaan soittaa hiljaa leikin tai ruoan aikana. Äänenvoimakkuutta nostetaan vasta, jos pentu pysyy rentona. Jos pentu säikähtää, mentiin liian nopeasti. Yksinkertaista, vaikka ihmiset tekevät tästäkin joskus sankaritarinan.
Arjen normaali liike on hyvä asia. Pennun ei tarvitse kasvaa äänettömässä museossa. Se tarvitsee ennakoitavan kodin, jossa uusia asioita tulee sopivina annoksina.
Vieraat ja lapset
Vieraisiin totuttaminen kannattaa tehdä rauhallisesti. Pyydä vierasta istumaan alas ja antamaan pennun lähestyä itse. Herkkuja voi pudottaa lattialle ilman, että pentua yritetään heti silittää. Kaikki ihmiset eivät tarvitse oikeutta koskea pentuun. Tämä on vaikea pala joillekin aikuisille. He selviävät siitä.
Lasten kanssa säännöt pitää tehdä selviksi. Pentua ei jahdata, nosteta väkisin, herätetä, puristeta tai estetä poistumasta. Lapselle voi opettaa, miten lelua liikutetaan, miten herkku annetaan avoimelta kämmeneltä ja milloin kissa jätetään rauhaan. Aikuisen valvonta on välttämätöntä. Vastuu ei siirry lapselle sillä, että lapsi lupasi olla varovainen.
Jos pentu pelkää vieraita, älä nosta sitä syliin esiteltäväksi. Se oppii vain, että ihmiset ovat ansa. Anna sille piilo, etäisyys ja mahdollisuus hallita tilannetta.
Kuljetuslaatikko osaksi arkea
Viikottaiset lemmikinhoitovinkit sähköpostiisi
Ilmainen uutiskirje — ei roskapostia, voit peruuttaa milloin vain.
Monelle kissalle kuljetuslaatikko ilmestyy esiin vain ennen eläinlääkäriä. Sitten ihmetellään, miksi kissa muuttuu nestemäiseksi ja katoaa sängyn alle. Kuljetuslaatikko kannattaa pitää näkyvillä jo pentuna. Laita sinne pehmeä alusta, herkkuja ja leluja. Anna pennun nukkua siellä, jos se haluaa.
Harjoittele vaiheittain:
- pentu tutkii laatikkoa vapaasti
- herkkuja laitetaan sisään
- ovi liikkuu hetken mutta ei sulkeudu pitkäksi aikaa
- laatikkoa nostetaan sekunniksi
- käydään lyhyt kierros kotona
- tehdään lyhyt automatka ilman eläinlääkärikäyntiä
Tavoite on, että laatikko ei aina ennusta ikävää asiaa. Jos jokainen laatikkokokemus päättyy rokotukseen, kissa tekee johtopäätöksen. Eikä se ole väärässä.
Muut eläimet
Jos kodissa on muita kissoja, koiria tai pieneläimiä, tutustuttaminen tehdään hitaasti. Uutta pentua ei päästetä suoraan vanhan kissan reviirille eikä koiran nenän eteen. Hajujen vaihto, portit, erilliset tilat ja valvotut lyhyet kohtaamiset ovat turvallisempi tapa.
Vanha kissa voi sähistä. Se ei tarkoita, että kaikki on pilalla. Se tarkoittaa, että vanha kissa antaa palautetta muutoksen hallintaprosessista. Anna aikaa. Älä rankaise sähinää, vaan lisää etäisyyttä ja tee kohtaamisista helpompia.
Koiran kanssa turvallisuus on ykkönen. Koira pidetään hallinnassa, pennulla on pakoreitti ja kohtaamiset lopetetaan ennen kiihtymistä. Saalisviettiä tai liian rajua leikkiä ei katsota läpi sormien. Pieni pentu ei ole koiran aktivointilelu.
Yksinolo ja rutiinit
Kissanpentu voi opetella olemaan yksin, mutta se tarvitsee turvallisen ympäristön. Aluksi yksinoloa harjoitellaan lyhyissä pätkissä. Pennulla pitää olla ruokaa, vettä, hiekkalaatikko, leluja, nukkumapaikka ja turvallinen tila. Johdot, pienet nieltävät esineet, myrkylliset kasvit ja kaatuvat tavarat poistetaan.
Rutiinit rauhoittavat. Ruoka, leikki, lepo ja ihmisten paluu tapahtuvat ennustettavasti. Tämä ei tarkoita minuutintarkkaa sotilasaikataulua, vaan sitä, että pentu oppii arjen rytmin. Jos koti on jatkuvasti kaoottinen, pentu voi muuttua varautuneeksi tai ylikierroksilla käyväksi.
Mitä ei pidä tehdä?
Älä pakota pentua kohtaamaan pelottavia asioita. Älä rankaise pelosta. Älä suihkuta vettä, huuda, jahtaa tai sulje pentua tilanteeseen, josta se yrittää pois. Pelko ei vähene sillä, että sitä lisätään. Tämä on yksinkertaista, mutta jotenkin ihmiset keksivät siihen aina poikkeuksia.
Vältä myös liiallista käsittelyä. Pentu tarvitsee unta valtavasti. Jos se nukkuu, anna sen nukkua. Jos se poistuu, anna sen poistua. Hyvä suhde rakentuu siitä, että kissan viesteihin vastataan. Kun pentu oppii, että ihminen kuuntelee, se uskaltaa tulla lähemmäs.
Milloin pyytää apua?
Pyydä apua eläinlääkäriltä tai kissan käytösasiantuntijalta, jos pentu on jatkuvasti piilossa, ei syö, sähisee kaikelle, puree voimakkaasti, pelkää käsittelyä poikkeuksellisen paljon tai ei käytä hiekkalaatikkoa. Ongelmat eivät aina ole koulutusasioita. Kipu, sairaus, loiset tai vatsavaivat voivat muuttaa käytöstä.
Myös liian varhainen luovutus, heikko varhaissosiaalistaminen tai traumaattiset kokemukset voivat näkyä pitkään. Silloin eteneminen vaatii enemmän aikaa ja suunnitelmaa. Se ei tee pennusta huonoa. Se tekee ihmisestä vastuullisen, jos hän hakee apua ajoissa.
Viikkosuunnitelma ensimmäisille viikoille
Ensimmäinen viikko: rauhallinen huone, rutiinit, hiekkalaatikko, ruoka, kevyt leikki ja ihmisiin tutustuminen. Ei vierasrallia.
Toinen viikko: kodin alueen laajentaminen, lyhyet käsittelyharjoitukset, kuljetuslaatikon tutkiminen, erilaiset lelut ja normaalit kodin äänet matalalla tasolla.
Kolmas ja neljäs viikko: vieraat hallitusti, kynsien leikkauksen osaharjoitukset, lyhyet yksinolot, mahdolliset valvotut tutustumiset muihin eläimiin ja eläinlääkärikäynnin valmistelu.
Tämän jälkeen jatketaan samaa. Sosiaalistaminen ei pääty tiettynä päivänä. Se muuttuu arjen ylläpidoksi.
Yhteenveto
Kissanpennun sosiaalistaminen on rauhallista, suunnitelmallista ja kissan ehdoilla etenevää totuttamista. Pennulle opetetaan, että ihmiset, käsittely, äänet, kuljetuslaatikko ja arjen muutokset ovat hallittavia asioita. Se ei vaadi temppuja. Se vaatii malttia.
Hyvin sosiaalistettu kissa ei välttämättä ole kaikkien sylissä viihtyvä seurapiiritähti. Se voi olla varovainen, omanarvontuntoinen ja silti hyvinvoiva. Tavoite ei ole muokata kissaa ihmisen haavekuvaksi, vaan antaa sille työkalut elää turvallisesti ihmisten kodissa.
Tarvitsetko apua kissanpennun käytöksen tai arjen arviointiin? Soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm.
