Johdanto – Kissan silmätulehdus
Kissan silmätulehdus (konjunktiviitti) on yksi yleisimmistä syistä eläinlääkärikäyntiin. Silmän sidekalvon tulehdus aiheuttaa punoitusta, turvotusta, rähmimistä ja kyynelten vuotamista. Tulehdus voi olla yksi- tai molemminpuolinen, äkillinen tai krooninen, ja sen taustalla voi olla virusinfektio, bakteeri, allergia tai mekaaninen ärsytys.
Silmätulehdus voi näyttää harmittomalta vaivalta, mutta se voi olla merkki vakavammasta silmäsairaudesta tai yleisinfektiosta. Hoitamattomana silmätulehdus voi johtaa sarveiskalvon haavaumiin, pysyviin silmävaurioihin ja jopa näönmenetykseen. Siksi on tärkeää tunnistaa oireet ajoissa ja hakeutua eläinlääkäriin oikean diagnoosin ja hoidon saamiseksi.
Tässä artikkelissa käymme läpi kissan silmätulehduksen oireet, aiheuttajat, diagnosoinnin ja hoidon. Käsittelemme myös yleisimmät silmäsairaudet, jotka voivat muistuttaa tavallista sidekalvotulehdusta, sekä ennaltaehkäisyn keinot.
Kissan silmän rakenne lyhyesti
Kissan silmä on monimutkainen elin, jonka suojaaviin rakenteisiin kuuluvat silmäluomet, sidekalvo (konjunktiiva), sarveiskalvo (kornea) ja kyynelkalvo. Sidekalvo on ohut limakalvo, joka peittää silmäluomien sisäpinnan ja silmämunan etupinnan. Sen tehtävänä on suojata silmää, tuottaa osa kyynelnesteestä ja ylläpitää immunologista puolustusta.
Kyynelneste muodostaa silmän pinnalle suojaavan kosteuskerroksen, joka huuhtelee pois roskia ja mikrobeja. Kissoilla on myös kolmas silmäluomi (vilkkuluomi, membrana nictitans), joka sijaitsee silmän sisänurkassa. Kolmas silmäluomi nousee esiin erityisesti silloin, kun kissa on sairas, väsynyt tai kun silmässä on ärsytystä. Kolmannen silmäluomen esiin nouseminen on usein merkki siitä, ettei kaikki ole kunnossa.
Sarveiskalvo on silmän uloimpana oleva läpinäkyvä kerros. Se on hermotettu tiheästi, joten sarveiskalvon vauriot ovat erittäin kivuliaita. Sarveiskalvon haavauma on yleinen silmätulehduksen komplikaatio, erityisesti herpesviruksen yhteydessä.
Silmätulehduksen oireet
Kissan silmätulehduksen oireet vaihtelevat lievästä vakavaan. Omistajan on tärkeää tunnistaa oireet ajoissa, sillä varhainen hoito parantaa ennustetta merkittävästi.
Lievät oireet:
Lisääntynyt kyynelvuoto on usein ensimmäinen merkki. Silmän alla näkyy kosteutta tai märkiä raitoja turkkiin. Vuoto voi olla aluksi kirkasta ja vetistä. Silmän lievä punoitus sidekalvolla voi olla vaikeaa havaita, mutta vertaamalla molempia silmiä ero on usein nähtävissä. Kissa saattaa räpytellä silmiään normaalia enemmän tai hieroa tassulla silmiään.
Keskivaikeat oireet:
Rähmiminen on selkeä merkki tulehduksesta. Rähmä voi olla kellertävää, vihertävää tai valkoista riippuen tulehduksen aiheuttajasta. Virusperäisessä tulehduksessa erite on usein aluksi vetistä ja muuttuu myöhemmin paksummaksi, kun sekundaarinen bakteeri-infektio kehittyy. Silmäluomien turvotus tekee silmistä puolisuljetun näköiset. Sidekalvo on selvästi punoittava ja turvonnut, ja joskus turvonnut sidekalvo (kemoosi) pullistuu silmäluomien välistä.
Vakavat oireet:
Silmän pitäminen kokonaan kiinni (blefarospasmi) kertoo voimakkaasta kivusta – usein sarveiskalvon haavaumasta. Runsas märkäinen erite voi liimata silmäluomet yhteen. Sarveiskalvon sameus tai valkoinen läiskä silmässä viittaa sarveiskalvon haavaumaan tai tulehdukseen (keratiitti). Näönmenetys, silmämunan suurentuminen (glaukooma) tai silmämunan pienentyminen (atrofia) ovat vakavia löydöksiä, jotka vaativat välitöntä hoitoa.
Yleisoireet:
Erityisesti virusperäisessä silmätulehduksessa kissalla voi olla samanaikaisesti aivastelu, nenävuoto, kuume ja ruokahaluttomuus. Nämä viittaavat kissaflunssaan (ylähengitystieinfektio), jossa silmätulehdus on osa laajempaa sairauskuvaa.
Silmätulehduksen syyt
Kissan herpesvirus (FHV-1):
Kissan herpesvirus tyyppi 1 on ylivoimaisesti yleisin silmätulehduksen aiheuttaja kissoilla. Arvioiden mukaan jopa 80–90 prosenttia kissoista on jossakin vaiheessa altistunut herpesvirukselle. Ensi-infektio aiheuttaa tyypillisesti kissanpennuille vakavan ylähengitystieinfektion silmätulehduksineen.
Herpesviruksen erityispiirre on latenssi – virus jää elimistöön pysyvästi ja voi aktivoitua uudelleen stressin, sairauden tai immuunipuolustuksen heikkenemisen yhteydessä. Tämä selittää, miksi monet kissat saavat toistuvia silmätulehduksia. Herpesvirus voi aiheuttaa kroonisen sidekalvotulehduksen, sarveiskalvon haavaumia (dendriittinen haavauma on tyypillinen), eosinofiilisen keratiitin ja kyyneltiehyen tukkeumia.
Klamydia (Chlamydia felis):
Klamydia on solunsisäinen bakteeri, joka on toinen yleinen kissan silmätulehduksen aiheuttaja. Klamydian aiheuttama silmätulehdus alkaa tyypillisesti yksipuolisena ja leviää toiseen silmään muutaman päivän sisällä. Oireet ovat usein voimakkaampia kuin herpesvirustulehduksessa: selvä sidekalvon turvotus (kemoosi), runsas märkäinen erite ja silmäluomien punoitus. Klamydia tarttuu kissojen välillä ja on yleinen erityisesti monikissatalouksissa ja kissojen hoitopaikoissa.
Mykoplasma:
Mykoplasma-bakteerit voivat aiheuttaa silmätulehdusta yksin tai yhdessä herpesviruksen tai klamydian kanssa. Mykoplasmatulehdus aiheuttaa tyypillisesti sidekalvon punoitusta ja vetistä tai limaista eritettä.
Muut bakteerit:
Sekundaarinen bakteeri-infektio on yleinen komplikaatio virusperäisen silmätulehduksen yhteydessä. Stafylokokit, streptokokit ja muut bakteerit hyödyntävät viruksen heikentämää puolustusta ja aiheuttavat märkäisen tulehduksen.
Allergia:
Allerginen sidekalvotulehdus aiheuttaa molemminpuolista kutinaa, vetistä vuotoa ja lievää punoitusta. Ympäristöallergeenit (pöly, siitepöly, homeitiöt) ja kodin ärsykkeet (hajuvedet, savukkeet, puhdistusaineet) voivat laukaista allergisen reaktion.
Mekaaninen ärsytys:
Viikottaiset lemmikinhoitovinkit sähköpostiisi
Ilmainen uutiskirje — ei roskapostia, voit peruuttaa milloin vain.
Silmään joutunut vieras esine (kasvinosa, hiekka, karva), sisäänpäin kääntyneet silmäripsit (entropion) tai silmäluomien rakenteelliset poikkeavuudet voivat aiheuttaa kroonista ärsytystä ja toissijaista tulehdusta.
Diagnosointi
Eläinlääkäri tutkii silmän huolellisesti oftalmoskoopilla ja tuottaa diagnoosin kliinisen kuvan ja lisätutkimusten perusteella.
Fluoresiinivärjäys on perustutkimus, jolla tarkistetaan sarveiskalvon eheys. Fluoresiiniväriaine tarttuu sarveiskalvon vaurioituneeseen kohtaan ja näkyy UV-valossa kirkkaanvihreänä. Positiivinen löydös tarkoittaa sarveiskalvon haavaumaa, joka vaatii erityistä hoitoa.
Schirmerin kyyneltesti mittaa kyynelnesteen tuotantoa. Alentunut kyyneltuotanto (kuivasilmäisyys, KCS) altistaa silmätulehduksille ja sarveiskalvovaurioille.
Silmänpainemittaus (tonometria) tehdään glaukooman (kohonneen silmänpaineen) ja uveiitin (alentunut silmänpaine) erottamiseksi. Molemmat vaativat spesifistä hoitoa.
Sytologinen tutkimus eritenäytteestä voi paljastaa tulehdussolut, bakteerit ja inkluusiokappaleet (klamydia). PCR-tutkimus on tarkin tapa tunnistaa herpesvirus ja klamydia.
Hoito
Virusperäinen silmätulehdus (herpesvirus):
Herpesvirustulehduksen hoito on oireenmukaista, sillä virusta ei voida poistaa elimistöstä. Antiviraalisia silmätippoja tai -voiteita (sidofoviiri, gansikloviiri) käytetään aktiivisen infektion aikana. L-lysiini-aminohappolisää on perinteisesti suositeltu herpesviruksen hillitsemiseen, mutta tutkimusnäyttö sen tehosta on ristiriitainen. Famtsikloviiri (suun kautta) on tehokas systeeminen antiviraalilääke, jota käytetään vakavissa tai toistuvissa herpestapauksissa. Stressin minimointi on tärkeää uusien episodien ehkäisyssä – muutokset, matkustaminen ja uudet eläimet voivat laukaista viruksen aktivoitumisen.
Bakteriaalinen silmätulehdus (klamydia, mykoplasma, sekundaariset bakteerit):
Klamydian hoitoon käytetään doksisykliiniä suun kautta vähintään 4 viikon ajan. Antibioottipitoiset silmätipat (fusidiinihappo, kloramfenikoli) täydentävät systeemistä hoitoa. Monikissataloudessa kaikkien kissojen tulee saada hoito samanaikaisesti tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi.
Sarveiskalvon haavauma:
Pinnallinen haavauma hoidetaan antibioottisilla silmätipoilla (infektioiden ehkäisy) ja kipulääkkeellä. Kortikosteroideja sisältäviä silmätippoja EI SAA käyttää sarveiskalvon haavauman yhteydessä – ne hidastavat paranemista ja voivat johtaa sarveiskalvon perforaatioon. Syvä haavauma voi vaatia kirurgista hoitoa, kuten sidekalvoläppäleikkausta. Paranemisen seuranta fluoresiinivärjäyksellä kontrollissa on välttämätöntä.
Allerginen silmätulehdus:
Allergeenin välttäminen on ensisijaista, jos se on mahdollista. Antihistamiinit ja tulehduskipulääkkeet lievittävät oireita. Kroonisissa tapauksissa pieniannoksinen siklosporiini-silmätippa voi auttaa.
Kotihoito ja oireiden seuranta
Silmien puhdistus on tärkeä osa kotihoitoa. Puhdista rähmä silmien ympäriltä pehmeällä, kostutetulla liinalla tai vanupuikolla. Käytä aina puhdasta liinaa kummallekin silmälle erikseen, ettei tulehdus leviä silmästä toiseen. Keittosuolaliuosta tai eläinlääkärin suosittelemaa silmänpuhdistusainetta voi käyttää silmien huuhteluun.
Silmätippojen annostelu kissalle voi olla haastavaa. Pidä kissa sylissä tai kääri pyyhkeeseen. Vedä alaluomea varovasti alaspäin toisella kädellä ja tiputa lääke silmän sisäluomen ja silmämunan väliseen taskuun. Vältä koskettamasta tippaputkella silmän pintaa. Anna kissan räpytellä, jotta lääke leviää tasaisesti.
Seuraa oireiden kehitystä hoidon aikana. Lievän sidekalvotulehduksen pitäisi alkaa helpottaa 2–3 päivässä hoidon aloittamisesta. Jos oireet pahenevat, erite muuttuu märkäisemmäksi tai kissa alkaa pitää silmää kiinni, ota yhteys eläinlääkäriin – hoitosuunnitelmaa voi olla tarpeen muuttaa.
Ennaltaehkäisy
Rokotukset suojaavat herpesvirukselta ja klamydialta. Kissan perusrokotusohjelma sisältää herpesvirusrokotteen. Vaikka rokote ei estä tartuntaa kokonaan, se lievittää merkittävästi taudin oireita ja lyhentää kestoa. Klamydiarokote on saatavilla, mutta sitä suositellaan lähinnä monikissatalouksien ja kissaloiden kissoille.
Stressin hallinta on tärkeää herpesvirusta kantavilla kissoilla. Pidä ympäristö rauhallisena, tarjoa riittävästi piiloutumispaikkoja, ruokinta-astiota ja hiekkalaatikoita, ja minimoi muutoksia kissan arjessa.
Hyvä hygienia monikissatalouksissa vähentää tartuntariskiä. Pese kädet sairaan kissan käsittelyn jälkeen ennen muiden kissojen koskettamista. Eristä uudet kissat ja oireilevat kissat muista.
Ympäristöärsykkeiden minimointi auttaa allergisia kissoja. Vältä hajuvesiä, hajustettuja kissanhiekkoja ja tupakansavua kissan ympäristössä.
Milloin eläinlääkäriin
Hakeudu eläinlääkäriin aina, kun havaitset silmätulehduksen oireita. Vaikka lievä vetinen vuoto voi liittyä ohimenevään ärsytykseen, on turvallisempaa antaa eläinlääkärin arvioida tilanne. Kiireellinen käynti on tarpeen, jos kissa pitää silmää kiinni (mahdollinen sarveiskalvon haavauma), silmässä on sameus tai valkoinen läiskä, silmänpaine vaikuttaa kohonneelta (silmä suurentunut, punainen), kissa on pennunkikäinen ja oireet ovat voimakkaat, tai tulehdus ei ole parantunut viikon hoidolla.
Yhteenveto
Kissan silmätulehdus on yleinen vaiva, jonka taustalla on useimmiten herpesvirus, klamydia tai sekundaarinen bakteeri-infektio. Oireita ovat punoitus, rähmiminen, kyynelvuoto ja silmäluomien turvotus. Diagnosointi vaatii eläinlääkärin tutkimuksen – sarveiskalvon haavauman poissulkeminen on erityisen tärkeää oikean hoidon valinnassa. Hoito määräytyy syyn mukaan: viruslääkkeet, antibiootit tai tulehduksen hallinta. Ennaltaehkäisyn kulmakivet ovat rokotukset, stressin hallinta ja hyvä hygienia. Älä kokeile itsehoitoa – silmäsairaudet vaativat ammattilaisen arviota.
Soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104 (0,98 €/min + pvm/mpm) – saat asiantuntevaa neuvontaa kissasi silmäterveyteen ja oireiden arviointiin!