Johdanto – Kissan korvatulehdus
Kissan korvatulehdus (otitis) on yleinen vaiva, joka aiheuttaa kissalle merkittävää epämukavuutta ja kipua. Vaikka korvatulehdus on koirilla yleisempi, kissoillakin se on varsin tavallinen – erityisesti ulkokorvantulehdus (otitis externa) koskettaa monia kissoja jossakin elämänvaiheessa. Korvatulehdus voi olla äkillinen yksittäinen episodi tai krooninen, toistuva ongelma, joka vaatii pitkäjänteistä hoitoa ja syyn selvittämistä.
Kissan korvat ovat herkkä ja monimutkainen elin. Terve korva on puhdas, hajuton ja vaaleanpunaiselta sisältä. Kun korvaan pääsee bakteereita, hiivaa tai loisia, tai kun korvan normaali mikrobifloora häiriintyy esimerkiksi allergian vuoksi, seurauksena on tulehdusreaktio. Hoitamaton korvatulehdus voi levitä ulkokorvasta välikorvaan ja sisäkorvaan, mikä voi aiheuttaa vakavia komplikaatioita kuten kuulonmenetystä ja tasapainohäiriöitä.
Tässä artikkelissa käymme kattavasti läpi kissan korvatulehduksen oireet, yleisimmät syyt, diagnosoinnin, hoitovaihtoehdot ja ennaltaehkäisyn. Tavoitteena on, että osaat tunnistaa korvatulehduksen ajoissa ja tiedät, miten toimia.
Korvan rakenne ja toiminta
Kissan korva jakautuu kolmeen osaan: ulkokorvaan, välikorvaan ja sisäkorvaan. Ulkokorva koostuu korvalehden (pinna) ja korvakäytävän muodostamasta rakenteesta. Korvalehti kerää ääniä ja ohjaa ne korvakäytävään. Kissan korvakäytävä on L-kirjaimen muotoinen – ensin pystysuora osuus ja sitten vaakasuora osuus, joka johtaa tärykalvolle.
Korvakäytävän ihoa peittävät rauhaset, jotka tuottavat vaikkua (cerumenia). Vaikku suojaa korvakäytävää, kuljettaa likaa ja kuolleita soluja ulospäin ja ylläpitää korvan tervettä mikrobifloora. Normaalisti korva puhdistuu itsestään tämän mekanismin avulla.
Välikorva sijaitsee tärykalvon takana ja sisältää kuuloluut. Sisäkorva puolestaan sisältää kuuloelimen (simpukka) ja tasapainoelimen. Korvatulehdus alkaa yleensä ulkokorvasta, mutta hoitamattomana se voi levitä syvemmälle aiheuttaen vakavampia ongelmia.
Kissan korvatulehduksen oireet
Kissat ovat taitavia piilottamaan kipua ja epämukavuutta, joten korvatulehduksen oireet voivat olla aluksi hienovaraisia. Omistajan on tärkeää tuntea normaalitila ja huomata muutokset ajoissa.
Tyypilliset oireet:
Pään ravistelu on yksi yleisimmistä ja helpoimmin havaittavista oireista. Kissa ravistelee päätään toistuvasti yrittäessään helpottaa korvassa tuntuvaa kutinaa ja ärsytystä. Korvan raapiminen tassulla on toinen selkeä merkki – kissa saattaa raapia kipeää korvaa voimakkaasti, joskus jopa aiheuttaen naarmuja korvalehteen.
Korvasta tuleva haju on tyypillinen bakteerien tai hiivan aiheuttamassa tulehduksessa. Haju voi olla hapan, makea tai pistävä riippuen tulehduksen aiheuttajasta. Hiivan aiheuttama tulehdus tuottaa tyypillisesti makeahkon, tunkkaisen hajun, kun taas bakteeri-infektio voi haista pistävämmin.
Korvaerite vaihtelee tulehduksen syyn mukaan. Hiivatulehduksessa erite on tyypillisesti tummanruskeaa tai mustaa ja tahmean vahamaista. Bakteeritulehduksessa erite voi olla kellertävää tai vihertävää, joskus märkäistä. Korvapunkkien aiheuttamassa tulehduksessa erite muistuttaa kahvinpuruja – kuivaa, tummanruskeaa ja muremaista.
Korvalehden ja korvakäytävän punoitus ja turvotus kertovat tulehdusreaktiosta. Korvan sisäpuoli voi olla voimakkaasti punainen ja turvonnut, ja korvakäytävä voi kaventua turvotuksen vuoksi.
Käytösmuutokset:
Pään kallistaminen kipeän korvan puolelle on tyypillinen merkki yksipuolisesta korvatulehduksesta. Kissa voi myös vältellä kosketusta pään ja korvien alueelle ja reagoida aggressiivisesti yritettäessä katsoa korviin. Ruokahalun heikkeneminen voi liittyä kipuun – erityisesti jos tulehdus on edennyt välikorvaan, pureskelu ja nieleminen voivat tuntua epämiellyttäviltä. Vetäytyneisyys ja aktiivisuuden väheneminen ovat yleisiä merkkejä kivusta ja epämukavuudesta.
Vakavien komplikaatioiden merkit:
Tasapainohäiriöt (horjuminen, pyöriminen, kaatuminen) viittaavat sisäkorvan tulehdukseen. Silmien nystagmus (nopea edestakaisin liike) on sisäkorvatulehduksen merkki. Kasvohermon halvaus (korvalehden tai huulen roikkuminen) voi liittyä väli- tai sisäkorvatulehdukseen. Nämä oireet vaativat kiireellistä eläinlääkärihoitoa.
Korvatulehduksen syyt
Korvatulehduksen syyt jaetaan primaarisiin (alkuperäinen aiheuttaja) ja sekundaarisiin (ylläpitävä tai komplisoiva tekijä). Tehokas hoito edellyttää syyn selvittämistä, koska pelkkä oireiden hoito johtaa usein uusiutumiseen.
Korvapunkit (Otodectes cynotis):
Korvapunkit ovat kissojen yleisin korvatulehduksen aiheuttaja, erityisesti nuorilla kissoilla ja monikissatalouksissa. Korvapunkit ovat pieniä loisia, jotka elävät korvakäytävässä ja aiheuttavat voimakasta kutinaa. Ne tarttuvat helposti kissasta toiseen suoran kontaktin kautta. Tyypillinen merkki on kuiva, tummanruskea, kahvinporojauheelta näyttävä erite.
Hiivatulehdus (Malassezia):
Malassezia-hiiva on normaali osa korvan mikrobifloora, mutta sopivissa olosuhteissa se lisääntyy hallitsemattomasti aiheuttaen tulehduksen. Hiivatulehdus liittyy usein allergioihin, kosteaan korvakäytävään tai immuunipuolustuksen heikkenemiseen. Tyypillinen erite on tummanruskea, tahmea ja makeahkon hajuinen.
Bakteeritulehdus:
Bakteeri-infektio voi olla primaarinen tai sekundaarinen (hiivatulehduksen tai korvapunkkien jälkeinen komplikaatio). Tavallisimpia aiheuttajia ovat stafylokokit, streptokokit ja Pseudomonas-bakteeri. Bakteeritulehduksen erite on usein kellertävää, vihertävää tai märkäistä.
Allergiat:
Ruoka-allergia ja ympäristöallergia (atooppinen dermatiitti) voivat aiheuttaa kroonista korvatulehdusta. Allerginen reaktio aiheuttaa korvan ihon turvotusta ja lisääntynyttä vaikuntuotantoa, mikä luo suotuisan ympäristön hiivan ja bakteerien kasvulle. Jos korvatulehdus uusiutuu toistuvasti, allergia on tutkittava mahdollisena taustasyynä.
Vierasesineet ja kasvaimet:
Korvakäytävään joutunut vieras esine (kasvinosa, hiekka) voi aiheuttaa äkillisen korvatulehduksen. Polyypit ja kasvaimet korvakäytävässä aiheuttavat kroonista tulehdusta ja voivat tukkia korvakäytävän. Polyypit ovat erityisesti nuorilla kissoilla esiintyviä hyvänlaatuisia kasvaimia, jotka voivat kasvaa välikorvasta korvakäytävään tai nielun puolelle.
Muut syyt:
Viikottaiset lemmikinhoitovinkit sähköpostiisi
Ilmainen uutiskirje — ei roskapostia, voit peruuttaa milloin vain.
Autoimmuunisairaudet voivat aiheuttaa korvan ihon tulehdusta. Liiallinen korvien puhdistaminen voi rikkoa korvan luonnollisen suojakerroksen. Kosteus korvakäytävässä (esimerkiksi uimisen jälkeen) suosii mikrobien kasvua. Immuunipuolustuksen heikkeneminen (FIV, FeLV, diabetes) altistaa kroonisille tulehduksille.
Diagnosointi
Eläinlääkäri tutkii korvan otoskoopilla (korvakiikari), jolla nähdään korvakäytävän tila, mahdolliset vierasesineet, polyypit ja tärykalvon eheys. Tulehduksen aiheuttajan selvittämiseksi tehdään yleensä sytologinen tutkimus: korvaerittestä otetaan näyte, joka värjätään ja tutkitaan mikroskoopilla. Tämä paljastaa, onko kyseessä hiiva-, bakteeri- tai sekainfektio, ja näkyykö näytteessä korvapunkkeja tai niiden munia.
Vakavissa tai toistuvissa tapauksissa voidaan tehdä bakteeriviljelyt ja herkkyysmääritykset, jotka kertovat tarkalleen, mitkä bakteerit aiheuttavat tulehduksen ja mitkä antibiootit tehoavat niihin. Tämä on erityisen tärkeää, jos tulehdus ei ole vastannut aikaisempaan hoitoon.
Kuvantamistutkimuksia (röntgen, CT, MRI) käytetään, kun epäillään väli- tai sisäkorvatulehdusta, polyyppiä tai kasvainta. CT-kuvaus on erityisen hyvä välikorvan tilan arviointiin.
Hoito
Korvien puhdistus:
Hoidon perusta on korvan huolellinen puhdistus, jotta lääkeaineet pääsevät vaikuttamaan. Eläinlääkäri suorittaa ensimmäisen perusteellisen puhdistuksen vastaanotolla. Kotona puhdistus tehdään eläinlääkärin määräämällä korvien puhdistusnesteellä. Puhdistusnestettä annostellaan korvakäytävään, korvaa hierotaan tyvestä hellästi 20–30 sekuntia, ja annetaan kissan ravistella nestettä ulos. Lopuksi korvalehdellä näkyvä erite pyyhitään pois pehmeällä sideharsotaitoksella. Pumpulipuikkoja ei saa käyttää korvakäytävän puhdistukseen – ne työntävät eritettä syvemmälle ja voivat vahingoittaa tärykalvoa.
Lääkehoito:
Korvatipat ovat paikallishoidon perusta. Eläinlääkäri valitsee tipat tulehduksen syyn mukaan. Hiivatulehdukseen käytetään sienilääkkeitä sisältäviä tipoja (mikonatsoli, klotrimatsoli). Bakteeritulehdukseen käytetään antibiootteja sisältäviä tipoja. Usein tipat sisältävät myös kortikosteroidia, joka vähentää tulehdusta, turvotusta ja kutinaa.
Korvapunkkien hoitoon käytetään nykyisin usein spot-on-valmisteita (selamektiini, moksidektiini), jotka annostellaan niskaan. Ne ovat tehokkaita, helppokäyttöisiä ja hoitavat samalla muutkin ulkoloiset. Hoito toistetaan yleensä kuukauden välein 2–3 kertaa.
Vakavissa bakteeritulehduksissa tai välikorvatulehduksessa voidaan tarvita systeemistä antibioottia (suun kautta). Kipulääkitys (meloksikaami, robenakoksibi) on tärkeää kivun ja tulehduksen hallinnassa erityisesti akuutissa vaiheessa.
Kirurginen hoito:
Polyyppien poisto tehdään yleensä vetämällä polyyppi pois tykestään (traktio). Toimenpide tehdään nukutuksessa. Valitettavasti polyypit uusiutuvat usein traktion jälkeen, ja joskus tarvitaan laajempi leikkaus (ventraalinen bulla-osteotomia), jossa välikorva avataan ja polyyppi poistetaan kokonaisuudessaan.
Kroonisessa korvatulehduksessa, jossa korvakäytävä on voimakkaasti ahtautunut ja lääkehoito ei tehoa, voidaan harkita korvakäytävän osittaista tai kokonaista poistoa (total ear canal ablation, TECA). Tämä on viimeinen vaihtoehto, mutta voi parantaa kissan elämänlaatua merkittävästi, kun krooninen kipu ja tulehdus saadaan hallintaan.
Kotihoito ja hoito-ohjeiden noudattaminen
Korvatulehdusten hoito vaatii omistajalta sitoutumista. Lääkekuuri tulee viedä aina loppuun, vaikka oireet näyttäisivät helpottavan jo muutaman päivän jälkeen. Keskenjäänyt hoito altistaa tulehduksen uusiutumiselle ja antibioottiresistenssin kehittymiselle.
Tippojen annostelu kissalle:
Kääri kissa pyyhkeeseen niin, että vain pää jää näkyviin – tämä estää tassulla raapimisen. Taivuta korvalehti varovasti ylöspäin paljastaaksesi korvakäytävän aukon. Annostele määrätty määrä tippoja korvakäytävään. Hiero korvan tyvestä hellästi niin, että kuulet lotinan – tämä varmistaa, että lääke leviää korvakäytävään. Palkitse kissa herkulla heti tippojen jälkeen – näin muodostat positiivisen yhteyden hoitoon.
Jos kissa vastustaa hoitoa erittäin voimakkaasti, kerro eläinlääkärille. Saatavilla on pitkävaikutteisia korvalääkkeitä, jotka eläinlääkäri annostelee kertakäsittelynä vastaanotolla ja jotka vaikuttavat 1–4 viikkoa. Tämä vähentää kotihoidon tarvetta merkittävästi.
Ennaltaehkäisy
Säännöllinen korvien tarkistus on paras keino havaita ongelmat ajoissa. Vilkaise kissan korviin viikoittain – terveet korvat ovat puhtaat, hajuttomat ja vaaleanpunaiset sisältä. Jos huomaat eritettä, hajua tai punoitusta, ota yhteys eläinlääkäriin ennen kuin tulehdus etenee.
Älä puhdista terveitä korvia turhaan. Korva puhdistuu normaalisti itsestään, ja liiallinen puhdistus voi häiritä korvan luonnollista tasapainoa. Puhdista korvia vain, jos eläinlääkäri on neuvonut niin – esimerkiksi allergiselle kissalle säännöllinen puhdistus voi olla osa hoitosuunnitelmaa.
Korvapunkkien ehkäisy on tärkeää erityisesti monikissatalouksissa ja ulkoilevilla kissoilla. Säännöllinen loistorjunta spot-on-valmisteilla suojaa korvapunkkitartunnalta. Jos yksi kissa saa korvapunkit, kaikkien samassa taloudessa asuvien kissojen (ja koirien) tulee saada hoito samanaikaisesti.
Allergioiden hallinta on avainasemassa, jos korvatulehdus uusiutuu toistuvasti. Ruoka-allergian selvittäminen eliminaatioruokavaliolla ja ympäristöallergian hoito voivat vähentää korvatulehdusten uusiutumista merkittävästi.
Milloin eläinlääkäriin
Hakeudu eläinlääkäriin, jos havaitset korvatulehduksen oireita (pään ravistelu, raapiminen, haju, erite). Varhainen hoito estää tulehduksen etenemisen ja kroonistumisen. Kiireellinen käynti on tarpeen, jos kissalla on tasapainohäiriöitä, kasvohermon halvausta, kova kipu, verinen vuoto korvasta tai äkillinen kuulonmenetys.
Kontrollien käynti hoidon jälkeen on tärkeää. Eläinlääkäri tarkistaa, onko tulehdus parantunut kokonaan. Korvan tila voi näyttää ulkoisesti normaalilta, vaikka syvemmällä korvakäytävässä on vielä tulehdusta – otoskopiatutkimus varmistaa paranemisen.
Yhteenveto
Kissan korvatulehdus on yleinen vaiva, joka vaatii nopeaa tunnistamista ja asianmukaista hoitoa. Oireita ovat pään ravistelu, korvan raapiminen, haju, erite ja käytösmuutokset. Yleisimmät syyt ovat korvapunkit, hiivatulehdus, bakteeritulehdus ja allergiat. Diagnosointi edellyttää eläinlääkärin tutkimusta ja sytologista näytettä. Hoito perustuu syyn mukaiseen lääkitykseen ja korvan puhdistukseen. Ennaltaehkäisy sisältää säännöllisen tarkistuksen, loistorjunnan ja allergioiden hallinnan. Hoitamaton korvatulehdus voi johtaa vakaviin komplikaatioihin – älä viivyttele hoidon aloittamista.
Soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104 (0,98 €/min + pvm/mpm) – saat asiantuntevaa neuvontaa lemmikkisi korvaterveyteen kellon ympäri!