Lemmikin kuolema jättää kotiin oudon hiljaisuuden. Ruokakuppi ei kilahda, tassut eivät rapise lattialla, ikkunalaudalla ei istu ketään arvostelemassa naapureita. Suru on konkreettista juuri siksi, että lemmikin elämä oli täynnä pieniä rutiineja. DIY lemmikin muistotaulu voi auttaa säilyttämään osan näistä muistoista näkyvällä, lempeällä tavalla. Se ei poista ikävää. Mikään askarteluprojekti ei tee sitä, eikä sen pidäkään. Mutta se voi antaa muistoille paikan.
Muistotaulu voi olla valokuvakehys, varjolaatikko, kangaspohja, puulevy tai pieni hyllymäinen kokonaisuus. Siihen voi yhdistää kuvan, nimen, päivämäärät, tassunjäljen, kaulapannan, nimilaatan, lempilelun, karvatupsun, pienen tekstin tai luonnosta kerätyn symbolin. Tärkeintä ei ole täydellinen ulkonäkö. Tärkeintä on, että se tuntuu omalta eikä pakotetulta.
Milloin muistotaulu kannattaa tehdä?
Oikeaa aikaa ei ole. Joku haluaa tehdä muistotaulun heti, koska käsillä tekeminen auttaa pysymään kasassa. Toinen tarvitsee viikkoja tai kuukausia ennen kuin valokuvien katsominen tuntuu mahdolliselta. Molemmat ovat normaaleja. Suru ei noudata projektikalenteria, vaikka ihminen yrittää joskus pakottaa sen trelloon.
Jos lemmikki on vielä elossa mutta vakavasti sairas tai iäkäs, muistoesineitä voi kerätä rauhassa etukäteen. Tämä voi tuntua raskaalta, mutta se voi myös lohduttaa myöhemmin. Tassunjälki, hyvä valokuva, kaulapannan nimilaatta tai pieni karvatupsu ovat helpompia tallentaa silloin, kun aikaa on vielä. Tässä ei ole kyse luovuttamisesta. Kyse on rakkauden dokumentoinnista.
Jos tekeminen tuntuu liian kipeältä, älä tee vielä. Muistotaulu ei ole velvollisuus. Lemmikki ei mittaa rakkauttasi sillä, kuinka nopeasti askartelet.
Valitse muistotaulun tyyli
Aloita valitsemalla, haluatko muistotaulusta näkyvän, hillityn, värikkään, luonnonläheisen, modernin vai lapsen kanssa tehdyn. Tyyli vaikuttaa materiaaleihin. Varjolaatikko sopii esineille, kuten kaulapannalle tai lelulle. Tavallinen kehys sopii valokuvalle ja tekstille. Puulevy tai kangaspohja antaa käsintehdyn tunnelman.
Värimaailman voi valita lemmikin mukaan. Mustavalkoinen kuva, lämmin puu, pehmeä kangas, lemmikin turkin sävy tai kodin sisustukseen sopiva tausta toimivat kaikki. Muistotaulu ei tarvitse siirappia ollakseen kaunis. Jos lemmikki oli koominen kaaospallero, taulu saa olla vähän vinokin. Se voi olla rehellisempi.
Päätä myös, tuleeko taulu seinälle, hyllylle vai laatikkoon. Kaikkien muistojen ei tarvitse olla jatkuvasti näkyvissä. Joskus kaunis muistotaulu omassa kaapissa on oikeampi kuin olohuoneen keskipiste.
Tarvikkeet
Perusmuistotauluun tarvitset kehyksen tai varjolaatikon, taustapaperin tai kankaan, valokuvan, kiinnitystarvikkeita, sakset, viivaimen, kynän ja mahdollisesti liimaa, kaksipuolista teippiä, lankaa tai pieniä nuppineuloja. Jos käytät esineitä, valitse riittävän syvä kehys.
Hyviä lisämateriaaleja ovat nimilaatta, pieni metallilaatta, puukirjaimet, kuivakukat, tassunjälki, karvatupsu pienessä lasipullossa, kaulapanta, lempilelun osa, eläimen oma huivi, kangaspala, kartta tärkeästä lenkkipaikasta tai pieni teksti. Älä yritä mahduttaa kaikkea samaan tauluun. Se ei ole lemmikin koko CV.
Käytä happovapaita materiaaleja, jos haluat valokuvien säilyvän hyvin. Tavallinen liima voi ajan mittaan kellastuttaa paperia. Jos esine on arvokas tai ainoa laatuaan, kiinnitä se niin, että sen voi irrottaa myöhemmin vahingoittumatta.
Valokuvan valinta
Valitse kuva, joka tuntuu oikealta, ei välttämättä teknisesti parhaalta. Täydellinen kuva voi olla se, jossa koira makaa oudossa asennossa, kissa näyttää närkästyneeltä tai kani syö yrttejä. Lemmikin persoonallisuus on tärkeämpi kuin studiovalo. Kiiltävä täydellisyys voi tuntua vieraalta, jos eläin oli arjessa kaikkea muuta.
Voit käyttää yhtä isoa kuvaa tai useampaa pientä. Yksi kuva tekee taulusta rauhallisen. Kuvakollaasi kertoo enemmän tarinaa. Jos käytät monta kuvaa, rajaa määrä. Liian täysi taulu voi näyttää ilmoitustaululta, joka on nähnyt liikaa.
Tulosta kuva laadukkaalle paperille. Jos mahdollista, säilytä alkuperäinen digitaalinen tiedosto useassa paikassa. Surun keskellä tiedostojen varmuuskopiointi kuulostaa absurdilta, mutta myöhemmin se voi harmittaa vähemmän kuin kadonnut kuva.
Tassunjälki muistoksi
Tassunjälki on monelle tärkeä osa muistotaulua. Sen voi tehdä turvallisella, myrkyttömällä musteella, savella, ilmakuivuvalla massalla tai eläinlääkärin tarjoamalla muistopakkauksella. Elävän eläimen kanssa jälki tehdään rauhallisesti, palkiten ja ilman pakottamista. Jos lemmikki ei siedä tassun käsittelyä, älä tee siitä viimeistä suurta taistelua. Muisto ei saa syntyä eläimen kustannuksella.
Kissan tai koiran tassuun ei käytetä voimakkaita maaleja, lakkoja tai lasten askarteluaineita ilman varmistusta turvallisuudesta. Tassu pestään heti jäljen jälkeen. Pieneläinten kanssa pitää olla erityisen varovainen, koska stressi ja käsittely voivat olla niille raskaita.
Jos tassunjälkeä ei ole, se ei tee muistotaulusta huonompaa. Voit käyttää valokuvaa tassuista, kaulapannan laattaa, karvatupsua tai kirjoitettua muistoa. Suru ei vaadi standardiosia.
Teksti ja sanat
Moni haluaa muistotauluun lemmikin nimen, syntymä- ja kuolinpäivän tai vuodet. Lisäksi voit kirjoittaa lyhyen lauseen: rakas ystävä, aina mukana, paras lenkkikaveri, kodin kuningatar, pieni suuri persoona. Pidä teksti lyhyenä, jos taulu on pieni. Pitkä muistokirjoitus toimii paremmin kirjeenä tai albumissa.
Voit myös kirjoittaa yhden arkisen muiston. Esimerkiksi: varasti aina villasukat, nukkui vasemmalla tyynyllä, tervehti joka aamu, murisi imurille, rakasti mustikoita. Tällaiset yksityiskohdat tekevät muistosta elävän. Ylevät lauseet ovat kauniita, mutta joskus tärkein totuus on, että koira söi kerran kokonaisen voipaketin ja näytti sen jälkeen tyytyväiseltä.
Jos lapset osallistuvat, anna heidän kirjoittaa tai piirtää jotakin itse. Lopputulos ei ehkä ole typografisesti harmoninen. Se voi silti olla koko taulun arvokkain osa.
Viikottaiset lemmikinhoitovinkit sähköpostiisi
Ilmainen uutiskirje — ei roskapostia, voit peruuttaa milloin vain.
Asettelu vaihe vaiheelta
Levitä kaikki materiaalit pöydälle ennen liimaamista. Kokeile asettelua ensin ilman kiinnitystä. Aseta isoin elementti, yleensä valokuva, ensin. Lisää nimi ja päivämäärät. Sijoita pienet esineet niin, etteivät ne peitä kuvaa tai tee kokonaisuudesta raskasta.
Jätä tyhjää tilaa. Tyhjä tila antaa muistolle hengittää, vaikka se kuulostaa sisustuslehden lauseelta ja ärsyttää vähän. Käytännössä se tarkoittaa, ettei jokaista kulmaa täytetä. Muistotaulu saa olla rauhallinen.
Kun asettelu tuntuu hyvältä, ota siitä puhelimella kuva. Sitten kiinnitä osat yksi kerrallaan. Käytä valokuville happovapaata teippiä tai kulmataskuja, jos haluat välttää liimaa. Esineet voi kiinnittää ompelemalla, ohuella rautalangalla, narulla tai irrotettavilla kiinnikkeillä. Kuumaliima on kätevä, mutta pysyvä ja joskus kömpelö. Käytä sitä harkiten.
Kaulapanta, lelu ja karvatupsu
Kaulapanta voi olla muistotaulun vahva elementti, mutta se vie paljon tilaa. Varjolaatikko toimii siihen parhaiten. Pannan voi asettaa kaareksi kuvan ympärille tai kiinnittää taustaan pienillä lenkeillä. Nimilaatta voidaan irrottaa ja käyttää erikseen, jos koko panta tuntuu liian suurelta.
Lempilelu voi olla vaikeampi. Jos lelu on iso, likainen tai hajoava, voit käyttää siitä pientä osaa, valokuvaa tai kangaspalaa. Kaikkea ei tarvitse säilyttää fyysisesti. Joskus kuva lelusta kertoo tarinan paremmin kuin itse lelu, joka murenee hiljaa kehyksen sisällä.
Karvatupsu kannattaa laittaa pieneen suljettavaan lasipulloon, paperitaskuun tai minigrip-pussiin taulun taakse. Paljas karva kerää pölyä ja voi irrota. Jos ajatus karvatupsusta tuntuu oudolta, jätä se pois. Muistamisen tapoja on monta, eikä mikään niistä ole pakollinen.
Turvallisuus ja säilyvyys
Jos muistotaulu tulee seinälle, varmista kiinnitys. Varjolaatikko voi olla painava. Älä ripusta sitä paikkaan, josta se voi pudota lasten, muiden lemmikkien tai kulkureitin päälle. Jos talossa on kissa, joka pitää hyllyjä henkilökohtaisina valtakuntinaan, huomioi se. Kissa ei kunnioita pyhiä esineitä. Kissa kunnioittaa painovoimaa, joskus.
Suojaa taulu suoralta auringonvalolta, jos valokuvat ovat tärkeitä. UV-valo haalistaa kuvia. Kosteat tilat eivät sovi paperille, tekstiileille tai metalliosille. Jos käytät kuivakukkia, ne voivat murentua ajan myötä. Se ei ole epäonnistuminen, vaan luonnon tapa olla hankala.
Tee halutessasi myös digitaalinen versio. Kuvaa valmis muistotaulu ja tallenna kuva pilveen tai ulkoiselle levylle. Jos muutat, taulu vahingoittuu tai haluat jakaa muiston perheen kanssa, digitaalinen kopio on arvokas.
Lasten kanssa tekeminen
Lemmikin kuolema voi olla lapselle ensimmäinen konkreettinen surukokemus. Muistotaulun tekeminen voi auttaa käsittelemään tapahtunutta. Lapsi voi valita kuvan, piirtää, kirjoittaa muiston tai valita taustavärin. Aikuisen tehtävä on antaa tilaa, ei korjata kaikkea esteettisesti hyväksyttäväksi.
Kerro lapselle rehellisesti, mitä on tapahtunut, ikätasoisesti. Vältä epämääräisiä ilmaisuja kuten nukkui pois, jos lapsi voi alkaa pelätä nukkumista. Muistotaulu voi olla paikka, jossa puhutaan siitä, mitä lemmikki rakasti ja mitä sen kanssa koettiin.
Jos lapsi ei halua osallistua, sekin on ok. Suru näkyy eri tavoin. Joku haluaa askarrella, toinen haluaa olla vihainen, kolmas kysyy käytännön kysymyksiä. Kaikki ovat ihmisversioita siitä, että tämä sattuu.
Kun muistotaulu tuntuu liian raskaalta
Aina muistotaulu ei lohduta. Se voi tuntua liian näkyvältä, liian lopulliselta tai liian koristeelliselta. Silloin vaihtoehto voi olla muistilaatikko, valokuva-albumi, istutettu puu, pieni kivi pihalla, lahjoitus eläinsuojeluun tai pelkkä digitaalinen kansio. Lemmikin muisto ei katoa, vaikka sitä ei ripusteta seinälle.
Voit myös tehdä taulun valmiiksi ja säilyttää sen hetken poissa näkyvistä. Tai antaa materiaalit ystävälle, jos et pysty tekemään sitä itse. Avun pyytäminen ei vähennä muiston arvoa. Se vain tarkoittaa, että suru on painava.
Tee toinen versio myöhemmin, jos haluat
Ensimmäinen muistotaulu ei ole lopullinen tuomio siitä, miten lemmikkiä pitää muistaa. Suru muuttuu ajan kanssa, ja joskus myöhemmin haluaa tehdä toisen version: rauhallisemman, iloisemman, pienemmän tai kokonaan erilaisen. Se on sallittua. Muistaminen ei ole museointia, jossa ensimmäinen ripustus jää ikuiseksi.
Voit myös täydentää taulua myöhemmin yhdellä kuvalla, tekstillä tai pienellä esineellä. Jos taas huomaat, että taulu tekee olon jatkuvasti raskaaksi, siirrä se pois näkyvistä. Lemmikin arvo ei riipu siitä, kuinka usein katsot muistoesinettä. Joskus paras kunnioitus on antaa itselle lupa hengittää.
Yhteenveto
DIY lemmikin muistotaulu on tapa antaa muistolle muoto. Se voi olla yksinkertainen kuva ja nimi, tai laajempi kokonaisuus tassunjäljestä, kaulapannasta ja pienistä esineistä. Tärkeintä on tehdä se omaan tahtiin ja tavalla, joka tuntuu lohduttavalta eikä velvollisuudelta.
Lemmikin elämä koostui pienistä hetkistä. Juuri siksi pienet asiat toimivat muistossa parhaiten: kuva, nimi, tassunjälki, lempilelun pala, lause, jonka vain te ymmärrätte. Taulu ei tuo lemmikkiä takaisin. Se voi silti muistuttaa, että se oli täällä, sitä rakastettiin ja se jätti kotiin enemmän kuin karvaa sohvaan.
Jos lemmikin kuolema, muistaminen tai uuden arjen aloittaminen tuntuu raskaalta, voit soittaa LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm.
