Syksyn sienimyrkytys lemmikeillä on aihe, jossa pieni viive voi maksaa paljon. Koira ehtii napata metsäpolun reunasta sienen ennen kuin omistaja saa edes sanottua ei. Kissa voi tuoda pihalta suuhunsa palan jotakin, jota ihminen ei tunnista edes kahden sienikirjan ja huonon valokuvan avulla. Useimmat sienet eivät aiheuta hengenvaarallista myrkytystä, mutta osa aiheuttaa vakavia maksa-, munuais-, hermosto- tai ruoansulatusoireita. Ongelmana on, että omistaja ei yleensä tiedä varmasti, mitä eläin söi.
Sienimyrkytyksen kanssa ei kannata jäädä arvailemaan. Jos lemmikki on syönyt tuntematonta sientä, jos oireita ilmenee tai jos sieni voisi olla myrkyllinen, oikea liike on soittaa eläinlääkärille nopeasti. Tämä ei ole se hetki, jolloin internetin kuvahaulla ratkaistaan lajintunnistus. Se on hyödyllistä taustatyötä, mutta ensisijainen tavoite on saada lemmikki arvioon ennen kuin myrkky ehtii imeytyä tai oireet pahenevat.
Miksi sienet kiinnostavat lemmikkejä?
Koirat tutkivat maailmaa suulla. Se on käytännöllistä, jos olet koira, ja rasittavaa, jos olet ihminen, joka yrittää pitää koiran hengissä. Sieni voi kiinnostaa hajun, rakenteen, kosteuden tai yksinkertaisesti uutuuden vuoksi. Pentu, ahne koira, riistaviettinen yksilö ja vapaana kulkeva koira ovat erityisessä riskissä. Kaikki eivät varsinaisesti syö sientä kokonaan, mutta jo pureskelu voi riittää altistukseen, jos kyse on voimakkaasti myrkyllisestä lajista.
Kissat altistuvat harvemmin kuin koirat, koska ne ovat valikoivampia syöjiä. Silti ulkoileva kissa voi pureskella kasveja ja sieniä, ja sisäkissa voi päästä sieniin käsiksi, jos omistaja tuo metsäsieniä kotiin puhdistettavaksi. Myös sienikorit, biojäte ja kompostin reunat kiinnostavat joitakin lemmikkejä. Koiralle sienikori on usein avoin seisova buffet. Huono konsepti.
Mitkä sienet ovat vaarallisimpia?
Suomessa vaarallisimpia ovat erityisesti amatoksiineja sisältävät sienet, kuten valkokärpässieni ja kavalakärpässieni. Ne voivat vaurioittaa maksaa vakavasti, ja oireet voivat alkaa vasta viiveellä. Tämä tekee niistä erityisen ikäviä: lemmikki voi vaikuttaa ensin normaalilta, jolloin omistaja rentoutuu väärään aikaan. Myös korvasieni käsittelemättömänä, suippumyrkkyseitikki ja jotkin muut seitikit, pulkkosieni sekä osa rouskuista ja haperoista voivat aiheuttaa vakavia oireita.
Kaikkia sieniä ei tarvitse osata tunnistaa täydellisesti. Käytännön sääntö on yksinkertainen: jos et tiedä varmasti, mitä lemmikki söi, käsittele tilannetta mahdollisena myrkytyksenä. Ota sienestä kuva, ota talteen jäänteet ja pakkaa ne esimerkiksi paperiin tai rasiaan. Älä pese näytettä täysin tunnistamattomaksi. Eläinlääkäri tai Myrkytystietokeskus voi joskus tarvita tietoa ulkonäöstä, kasvupaikasta ja määrästä.
Erityisen hankalia ovat pienet valkoiset sienet, ruskeat pienet sienet ja hajonneet sienet, joissa tuntomerkit eivät näy kunnolla. Sade, tallaantuminen ja koiran hampaat eivät paranna lajintunnistusta. Luonto ei ole ajatellut asiakaskokemusta loppuun.
Sienimyrkytyksen oireet koiralla ja kissalla
Oireet riippuvat sienestä, syödystä määrästä, eläimen koosta ja ajasta altistuksesta. Ensimmäisiä merkkejä ovat usein kuolaaminen, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, vatsakipu, levottomuus tai väsymys. Koira voi nuolla huuliaan, niellä toistuvasti, hakeutua ulos tai olla poikkeuksellisen vaisu. Kissa voi vetäytyä piiloon, lopettaa syömisen tai oksentaa.
Vakavampia oireita ovat:
- toistuva oksentelu tai verinen ripuli
- voimakas väsymys tai heikkous
- horjuminen, vapina tai kouristukset
- sekavuus tai poikkeava käytös
- kellertävät limakalvot
- tumma virtsa tai virtsaamattomuus
- nopea hengitys tai sydämen sykkeen muutokset
- kuivumisen merkit
Oireeton vaihe ei tarkoita, että kaikki on hyvin. Joissakin vakavissa sienimyrkytyksissä alkuoireet voivat mennä ohi, ja vasta myöhemmin alkaa maksa- tai munuaisvaurio. Siksi altistustieto on tärkeä, vaikka lemmikki näyttäisi hetken normaalilta. Jos koira söi mahdollisesti vaarallisen sienen aamulla ja näyttää illalla pirteältä, se ei automaattisesti ole lääketieteellinen vapautuslappu.
Ensiapu heti, kun huomaat altistuksen
Ensimmäinen tehtävä on estää lisäsyöminen. Ota lemmikki pois sienien luota, kerää suusta näkyvät palat pois vain jos se onnistuu turvallisesti, ja pidä eläin valvonnassa. Älä vaaranna omia sormiasi, jos koira puolustaa suutaan. Ota sienestä ja kasvupaikasta kuvat. Jos sientä on jäljellä, ota näyte mukaan eläinlääkärille.
Soita eläinlääkärille mahdollisimman pian ja kerro:
- eläimen laji, rotu, ikä ja paino
- mitä se söi tai mitä epäilet sen syöneen
- milloin syöminen tapahtui
- kuinka paljon sientä mahdollisesti meni
- onko oireita jo ilmennyt
- onko eläimellä sairauksia tai lääkityksiä
Älä oksennuta lemmikkiä omin päin ilman eläinlääkärin ohjetta. Oksennuttaminen voi olla hyödyllistä tietyssä aikaikkunassa, mutta väärässä tilanteessa se voi olla vaarallista. Tajunnan tason muutokset, kouristukset, hengitysvaikeudet ja jotkin aineet tekevät oksennuttamisesta riskin. Myöskään suolaa, öljyä, maitoa, hiiltä tai kotikonsteja ei pidä antaa mutu-tuntumalla. Eläinlääketiede ei kaipaa improvisaatioteatteria.
Milloin eläinlääkäriin pitää lähteä?
Eläinlääkäriin pitää lähteä heti, jos lemmikki oireilee, söi tuntemattoman sienen, söi mahdollisesti myrkyllisen sienen tai söi ison määrän mitä tahansa sientä. Erityisen kiire on, jos eläin on pieni, pentu, seniori, tiine, perussairas tai jos oireet ovat neurologisia. Kouristelu, horjuminen, voimakas väsymys ja verinen ripuli eivät ole seurataan huomiseen -asioita.
Jos altistuksesta on kulunut vain vähän aikaa, eläinlääkäri voi harkita oksennutusta ja lääkehiiltä. Myöhemmin tarvitaan usein oireenmukaista hoitoa, nestehoitoa, pahoinvoinnin hoitoa ja veriarvojen seurantaa. Maksaa ja munuaisia koskevissa epäilyissä verikokeet voivat olla ratkaisevia, vaikka lemmikki näyttäisi ulkoisesti kohtuulliselta.
Eläinlääkärille kannattaa ottaa mukaan sieninäyte, kuvat ja tieto kasvupaikasta. Jos koira oksentaa sienipaloja, nekin voivat olla tunnistamisen kannalta hyödyllisiä. Tämä kuulostaa epämiellyttävältä, koska se on sitä. Silti se voi auttaa hoitopäätöksissä.
Viikottaiset lemmikinhoitovinkit sähköpostiisi
Ilmainen uutiskirje — ei roskapostia, voit peruuttaa milloin vain.
Miksi viive on vaarallinen?
Sienimyrkytyksissä aika vaikuttaa siihen, mitä voidaan tehdä. Jos altistus huomataan heti, osa myrkystä voidaan ehkä poistaa mahalaukusta tai sitoa ennen imeytymistä. Kun aikaa kuluu, hoito muuttuu enemmän vaurioiden rajoittamiseksi ja oireiden hallinnaksi. Tämä ei tarkoita, että myöhemmin olisi turha mennä hoitoon. Päinvastoin: viiveen jälkeen hoidon tarve voi olla vielä suurempi.
Amatoksiinimyrkytyksissä oireet voivat alkaa useiden tuntien viiveellä. Ensin tulee oksentelua ja ripulia, sitten eläin voi näyttää paremmalta, ja sen jälkeen maksa-arvot voivat huonontua. Tämä petollinen rytmi on syy siihen, miksi pelkkä ulkoinen vointi ei riitä. Sienet eivät noudata omistajan kalenteria eivätkä tee oireista ystävällisesti lineaarisia.
Metsälenkin riskienhallinta
Syksyllä metsälenkkejä ei tarvitse lopettaa, mutta niitä pitää tehdä järkevämmin. Pidä koira kytkettynä alueilla, joilla se syö maasta asioita. Opeta jätä- ja irti-käskyt erikseen rauhallisissa tilanteissa, ennen kuin niitä tarvitaan oikeasti. Harjoittele vaihtokauppaa: koira luopuu löydöstä ja saa paremman palkkion. Tämä toimii paremmin kuin paniikkinen suusta kaivaminen, joka opettaa osalle koirista nielaisemaan nopeammin.
Hyödyllisiä tapoja:
- kulje valoisaan aikaan, kun näet maaston
- vältä runsassienisiä paikkoja ahneen koiran kanssa
- pidä pentu ja nuori koira lyhyemmällä hihnalla
- kanna mukana hyviä herkkuja vaihtoa varten
- käytä tarvittaessa hyvin istuvaa kuonokoppaa, jos koira syö vaarallisia asioita toistuvasti
- tarkista piha ja tarha sienistä säännöllisesti
Kuonokoppa ei ole epäonnistumisen merkki. Se on turvavyö koiralle, joka pitää maailmaa napostelulautasena.
Kotipihan, kompostin ja sienikorin vaarat
Kaikki sienialtistukset eivät tapahdu metsässä. Pihalle voi nousta sieniä nurmikolle, pensaiden alle ja lahopuun lähelle. Jos koira viettää aikaa pihalla yksin, tarkista alue syksyllä usein. Poista sienet juurineen mahdollisuuksien mukaan ja hävitä ne niin, ettei koira pääse biojätteeseen tai kompostiin käsiksi. Komposti voi sisältää myös muita vaaroja, kuten pilaantunutta ruokaa, homeita ja vierasesineitä.
Sienestäjän kodissa riski syntyy sadon käsittelyssä. Lemmikki ei saa päästä korille, puhdistusjätteille tai kuivauspaikalle. Myös syötävät sienet voivat aiheuttaa vatsaoireita, jos koira syö niitä paljon, raakana tai mausteiden kanssa valmistettuna. Sipuli, valkosipuli, voi, suola ja kerma eivät tee sienikastikkeesta lemmikkiystävällistä. Yllätys: ihmisruoka on taas ongelma.
Pentu, seniori ja perussairas lemmikki
Pentu on erityisessä riskissä, koska se tutkii suullaan ja painaa vähän. Pieni määrä voi olla suhteessa suuri annos. Seniorilla maksa ja munuaiset eivät välttämättä kestä rasitusta samalla tavalla kuin nuorella aikuisella. Perussairaudet, lääkitykset ja tiineys voivat muuttaa tilannetta. Näiden eläinten kohdalla matala kynnys eläinlääkäriin on järkevä, ei hysteerinen.
Kissan kohdalla oireita voi olla vaikeampi havaita, koska kissa piilottaa kipua ja huonovointisuutta. Jos ulkoileva kissa palaa kotiin vaisuna, oksentaa, kuolaa tai ei syö, sienialtistus on yksi mahdollinen selitys muiden joukossa. Koska omistaja ei välttämättä ole nähnyt syömistä, tilanne vaatii kokonaisarvion.
Mitä ei pidä tehdä?
Älä odota oireita, jos tiedät lemmikin syöneen tuntemattoman sienen. Älä anna suolaa oksennuttamiseen. Älä anna ihmisten lääkkeitä. Älä yritä tunnistaa sientä pelkästään someryhmän kommenteilla. Älä oleta, että pieni pala on aina harmiton. Älä myöskään soimaa itseäsi niin kauan, että toiminta viivästyy. Lemmikit ehtivät asioihin nopeasti. Ihmisen tehtävä on reagoida nopeasti, ei kirjoittaa itselleen syytekirjelmää.
Jos saat ohjeen lähteä päivystykseen, lähde. Pakkaa näyte, kuvat, lääkitystiedot ja mahdollinen vakuutusnumero mukaan. Pidä eläin lämpimänä ja rauhallisena matkalla. Jos oireet ovat voimakkaita, soita klinikalle vielä matkalla, jotta he osaavat valmistautua.
Kirjaa tapahtuma muistiin
Jos altistus päätyy eläinlääkäriin, kirjoita ylös kellonajat: milloin sieni syötiin, milloin oireet alkoivat, milloin koira oksensi ja mitä ohjeita sait. Päivystyksessä nämä tiedot katoavat päästä yllättävän nopeasti, koska ihminen muuttuu stressissä muistinsa halvaksi demoversioksi. Muistiinpano auttaa myös jatkoseurannassa, jos verikokeita tai kontrollia tarvitaan seuraavana päivänä.
Yhteenveto
Syksyn sienimyrkytys lemmikeillä on tilanne, jossa varhainen toiminta ratkaisee. Tuntematon sieni, oireet tai epäily vaarallisesta lajista riittää syyksi soittaa eläinlääkärille. Ota näyte, kuvaa kasvupaikka, estä lisäsyöminen ja vältä kotikonsteja ilman ammattilaisen ohjetta.
Paras ehkäisy on ennakointi: kytketty koira sienisillä alueilla, vahva jätä-käsky, pihan tarkistus, sienikorien suojaaminen ja matala kynnys hakea apua. Syksy saa olla lemmikille ihanaa metsäaikaa. Sen ei tarvitse olla sienilajintunnistuksen loppukoe pimeässä sateessa.
Jos lemmikkisi söi tuntemattoman sienen tai oireilee metsälenkin jälkeen, soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm.
