Suomenlapinkoiran turkinhoito on yhdistelmä säännöllisyyttä, oikeita välineitä ja kykyä hyväksyä se, että karvaa tulee löytymään kodista. Paljon. Sohvalta, sukista, kahvikupin reunalta ja jostain syystä myös sellaisista paikoista, joissa koira ei ole koskaan käynyt. Rotu on kehitetty pohjoisiin oloihin, ja sen kaksinkertainen turkki tekee tehtävänsä erinomaisesti. Ihmisen tehtävä on hoitaa turkkia niin, että se suojaa koiraa eikä muutu huopalevyksi.
Suomenlapinkoiralla on pehmeä ja tiheä aluskarva sekä pidempi peitinkarva. Tämä rakenne eristää kylmältä, suojaa kosteudelta ja auttaa myös lämmönsäätelyssä. Siksi turkkia ei pidä ajella kesällä mukavuuden vuoksi ilman eläinlääkärin tai pätevän trimmaajan perusteltua syytä. Ajeltu kaksinkertainen turkki voi kasvaa huonosti takaisin, menettää suojaavaa rakennettaan ja altistaa ihoa auringolle. Lyhyt ratkaisu, pitkä harmi. Klassikko.
Millainen suomenlapinkoiran turkki on?
Suomenlapinkoiran turkki on säänkestävä työkoiran turkki. Peitinkarva hylkii likaa ja kosteutta, aluskarva lämmittää. Kaulan, rinnan, hännän ja housukarvojen alueella turkki voi olla erityisen runsas. Yksilöissä on eroja: osa on hyvin tuuheita, osa helpompia, osa kerää takkuja korvien taakse ja reisien sisäpintoihin jo ajatuksesta.
Turkin kuntoon vaikuttavat perimä, ikä, sukupuoli, hormonit, ruokinta, ulkoilu, pesut, sisäilman kuivuus ja terveydentila. Leikattu koira voi kasvattaa pehmeämpää ja runsaampaa karvaa. Seniorilla turkki voi ohentua tai muuttua takkuuntuvammaksi. Ihon kutina, hilse, kaljut kohdat tai paha haju eivät ole normaalia karvanvaihtoa, vaan syy selvittää taustaa.
Hyvin hoidettu lapinkoiran turkki tuntuu ilmavalta. Sormet pääsevät peitinkarvan läpi, aluskarva ei ole tiivis patja, iho ei punoita eikä turkissa ole kosteita hautumia. Jos harja pysähtyy aina samaan kohtaan, siinä ei ole koiran persoonallinen energiakenttä. Siinä on takku.
Perusvälineet turkinhoitoon
Hyvillä välineillä työ helpottuu, mutta välinelaatikosta ei tarvitse tehdä pientä trimmaamoa. Tärkeintä on, että väline sopii koiran turkkiin ja omaan käteen. Huono harja tekee hoitamisesta epämukavaa koiralle ja turhauttavaa ihmiselle. Sitten molemmat välttelevät koko asiaa, ja takku voittaa.
Hyödyllisiä välineitä ovat:
- pitkäpiikkinen karsta tai pehmeämpi slicker-harja
- metallikampa, jossa on harvempi ja tiheämpi puoli
- pohjavillaharava tai aluskarvan poistoon sopiva harja
- takkusuihke tai hoitosuihke tarvittaessa
- laadukas koirashampoo ja hoitoaine pesuihin
- tehokas pyyhe tai fööni, jos koira sietää kuivausta
- pyöristetyt sakset tassukarvoihin ja siistimiseen
Vältä teriä, jotka leikkaavat turkkia voimakkaasti, jos et tiedä mitä teet. Furminaattorityyppiset välineet voivat toimia joillakin yksilöillä, mutta liiallinen käyttö voi katkoa peitinkarvaa ja ärsyttää ihoa. Kampa on rehellinen väline: jos kampa kulkee, turkki on auki. Jos se ei kulje, mainospuhe ei auta.
Harjausrutiini arjessa
Tavallisena aikana suomenlapinkoira hyötyy perusteellisesta harjauksesta noin kerran viikossa. Karvanvaihdon aikana harjausta tarvitaan useammin, joskus päivittäin lyhyinä jaksoina. Tavoite ei ole saada koiraa yhdellä istumalla täydelliseksi näyttelyesineeksi, vaan pitää turkki ilmavana ja iho terveenä.
Aloita koiran ollessa rauhallinen. Harjaa ensin kevyesti peitinkarvan suuntaisesti, sitten nosta turkkia kerroksittain ja käy aluskarvaa läpi. Etene pienissä osissa: kaula, rinta, kyljet, selkä, housut, häntä, korvien taustat, kainalot ja vatsanalus. Tarkista kammalla lopuksi hankalat kohdat. Palkitse koiraa tauoista ja rauhallisesta käytöksestä.
Tärkeitä takkualueita ovat:
- korvien taustat
- kaulapannan ja valjaiden kohdat
- kainalot
- nivuset
- housukarvat
- hännän tyvi
- rinta ja kauluri
- tassujen välit
Älä revi takkua väkisin. Pieni takku voidaan avata sormin, hoitosuihkeella ja kammalla. Tiivis huopa kannattaa leikata tai ajella ammattilaisen avulla, jos se on lähellä ihoa. Iho menee yllättävän helposti mukana. Koiran iho ei arvosta huonoa askartelua.
Karvanvaihto: mitä tapahtuu ja miten siitä selviää?
Suomenlapinkoira vaihtaa karvaa yleensä selvästi keväällä ja syksyllä, mutta sisäkoiran karvanlähtö voi olla tasaisempaa ympäri vuoden. Keväällä paksua talvipohjavillaa irtoaa paljon. Syksyllä turkki valmistautuu kylmempään kauteen. Nartuilla hormonit, juoksut ja pentujen saaminen voivat vaikuttaa karvanlähtöön voimakkaasti.
Karvanvaihdon aikana tärkeintä on poistaa irtoava aluskarva ennen kuin se pakkautuu. Kun pohjavilla irtoaa mutta jää turkkiin, se voi muodostaa tiiviitä alueita, jotka estävät ilman kiertoa. Tämä lisää hautumisen, kutinan ja iho-oireiden riskiä. Koira voi myös näyttää epämääräiseltä räjähtäneeltä tyynyltä, mutta se on lähinnä esteettinen ongelma.
Hyvä karvanvaihtorutiini:
- harjaa lyhyesti mutta usein
- käy turkki läpi kerroksittain
- käytä kampaa tarkistukseen
- pidä taukoja, jos koira väsyy
- imuroi vasta lopuksi, muuten masennut kahdesti
- seuraa ihoa samalla
Jos karvaa lähtee laikkuina, iho punoittaa, koira raapii voimakkaasti tai turkki ohenee epätasaisesti, kyse ei välttämättä ole normaalista karvanvaihdosta. Allergiat, loiset, tulehdukset, kilpirauhasongelmat ja muut sairaudet voivat näkyä turkissa. Silloin eläinlääkärin arvio on järkevä.
Pesu ja kuivaus
Suomenlapinkoiraa ei tarvitse pestä jatkuvasti. Turkin luonnollinen rakenne hylkii likaa, ja kuivunut kura irtoaa usein harjaamalla. Pesu on tarpeen, jos koira haisee, turkki on rasvainen, siinä on likaa jota ei saa pois, koira on uinut epämääräisessä vedessä tai iho-oireiden hoito vaatii pesuja. Liika peseminen voi kuivattaa ihoa, etenkin väärällä shampoolla.
Viikottaiset lemmikinhoitovinkit sähköpostiisi
Ilmainen uutiskirje — ei roskapostia, voit peruuttaa milloin vain.
Käytä koirille tarkoitettua shampoota. Kastele paksu turkki kunnolla ihoa myöten, mikä vie enemmän aikaa kuin optimisti kuvittelee. Huuhtele erittäin huolellisesti, koska shampoojäämät voivat kutittaa. Hoitoaine voi auttaa avaamaan turkkia ja vähentämään sähköisyyttä, mutta sekin pitää huuhdella ohjeen mukaan.
Kuivaus on tärkeä osa pesua. Paksu aluskarva voi jäädä kosteaksi pitkäksi aikaa, jolloin iho hautuu. Pyyhekuivaa ensin, sitten anna koiran kuivua lämpimässä vedottomassa paikassa tai käytä fööniä matalalla lämmöllä, jos koira on siihen totutettu. Kuumaa ilmaa ei pidä puhaltaa iholle. Märkää turkkia ei kannata jättää yöksi tiiviiksi kasaksi. Se ei ole koiran kylpylähoito vaan hiivakutsut.
Tassut, kynnet ja korvien taustat
Turkinhoito ei ole vain selän harjausta. Tassukarvat voivat kerätä lunta, hiekkaa ja kosteutta. Liian pitkät tassukarvat voivat lisätä liukastumista sisällä ja kerätä tiesuolaa talvella. Tassujen välejä voi siistiä varovasti pyöristetyillä saksilla tai trimmauskoneella. Jos et näe mitä leikkaat, älä leikkaa. Nerokas sääntö, joka sopii moneen muuhunkin.
Kynnet tarkistetaan säännöllisesti. Runsasturkkisella koiralla pitkä karva voi peittää kynnet niin, että niiden pituus unohtuu. Liian pitkät kynnet muuttavat askellusta ja voivat lisätä tassuvaivoja. Korvien taustat taas takkuuntuvat helposti, etenkin jos koira käyttää pantaa, valjaita tai rapsuttaa korviaan. Toistuva takku korvan takana voi myös kertoa kutinasta tai korvaongelmista.
Kaulapanta ja valjaat kannattaa sovittaa niin, etteivät ne hankaa turkkia jatkuvasti samasta kohdasta. Märät valjaat pois lenkin jälkeen. Pannan alle jäävä kostea, tiivis karva on erinomainen paikka ihoärsytykselle. Huono erinomainen, mutta erinomainen.
Pentu totutetaan hoitoon
Pennun turkki on usein pehmeämpi ja helpompi kuin aikuisen, mutta totuttelu pitää aloittaa heti. Tarkoitus ei ole harjata pentua väsyksiin, vaan opettaa, että käsittely on normaalia ja kannattavaa. Lyhyet hetket, paljon palkkioita ja rauhallinen lopetus toimivat paremmin kuin pakollinen turkinhoitomaraton.
Harjoittele:
- pöydällä tai lattialla rauhoittumista
- harjan kosketusta ilman vetämistä
- tassujen käsittelyä
- korvien taustojen tutkimista
- kammalla tarkistamista
- föönin ääntä etäältä
- pesupaikassa käymistä ilman pesua
Jos pentu puree harjaa, anna sille purtava tai harjoittele väsyneempänä. Älä tee harjasta taistelulelua. Kun koira oppii pienestä pitäen, että turkinhoito on yhteistyötä, aikuisen 20-kiloisen karvavuoren kanssa on myöhemmin vähemmän neuvotteluja.
Milloin trimmaajalle?
Ammattitaitoinen trimmaaja voi auttaa karvanvaihdossa, takkujen avaamisessa, pesussa, kuivauksessa ja välineiden valinnassa. Trimmaajalle kannattaa mennä, jos turkki on päässyt huopumaan, koira ei siedä käsittelyä kotona, omistaja ei tiedä miten pohjavillaa poistetaan tai iho näyttää ärtyneeltä. Hyvä trimmaaja ei vain tee koirasta siistiä, vaan neuvoo miten sama vältetään jatkossa.
Kerro trimmaajalle, ettet halua turkkia ajeltavan lyhyeksi ilman perusteltua syytä. Suomenlapinkoiran rotutyypillinen turkki siistitään yleensä harjaamalla, pesemällä, kuivaamalla ja tarvittaessa kevyesti siistimällä. Näyttelykoiran viimeistely on oma maailmansa, mutta kotikoiran tärkein tavoite on terve iho ja toimiva turkki.
Ruokinta, terveys ja turkin laatu
Turkki kertoo usein koiran yleiskunnosta. Laadukas ravinto, riittävä proteiini, rasvahapot ja sopiva energia tukevat ihoa ja karvaa. Äkillinen turkin huononeminen, hilseily, kutina tai karvanlähtö ei kuitenkaan ratkea automaattisesti öljylisällä. Taustalla voi olla allergia, loiset, tulehdus, hormonaalinen sairaus tai kipu, joka saa koiran nuolemaan tiettyä kohtaa.
Jos koira raapii, puree tassuja, haisee voimakkaasti, saa toistuvia hotspotteja tai turkki ohenee, varaa eläinlääkäri. Turkinhoito helpottaa oireita vain osittain, jos syy on lääketieteellinen. Harja ei paranna hiivaa, vaikka sitä kuinka heiluttaisi vakuuttavasti.
Vuodenaikojen erityishuomiot
Talvella turkkiin tarttuvat lumi, jääpaakut ja tiesuola. Tassut ja vatsanalus kannattaa huuhdella tai pyyhkiä lenkin jälkeen, jos reitillä on suolaa. Keväällä muta ja kosteus lisäävät pesun tarvetta, mutta samalla iho pitää kuivata hyvin. Kesällä turkki suojaa myös auringolta, joten varjo, vesi ja lepo ovat parempia ratkaisuja kuin koko turkin ajelu. Syksyllä sade ja karvanvaihto tekevät pohjavillasta helposti tiiviin, jos harjaus unohtuu.
Turkkirutiinia kannattaa säätää vuodenajan mukaan. Sama viikkoharjaus ei aina riitä, eikä jokainen kura vaadi täyttä pesupäivää. Kun seuraat turkin tuntua käsillä, huomaat nopeasti, milloin pohjavilla alkaa pakkaantua tai iho kaipaa tarkempaa katsomista.
Yhteenveto
Suomenlapinkoiran turkinhoito perustuu kaksinkertaisen turkin ymmärtämiseen. Aluskarva pitää poistaa säännöllisesti, peitinkarvaa pitää suojella ja iho tarkistaa samalla. Viikoittainen harjaus, karvanvaihtoajan tiheämpi rutiini, huolellinen pesu ja kunnollinen kuivaus pitävät turkin toimivana.
Turkin ei tarvitse olla täydellinen joka päivä. Sen pitää olla ilmava, kivuton ja koiralle mukava, ja sen alta pitää nähdä terve iho ilman punoitusta tai aristusta. Karvaa tulee silti. Se kuuluu sopimukseen. Suomenlapinkoira tuo kotiin iloa, seuraa ja noin yhden varakoiran verran pohjavillaa vuodessa.
Tarvitsetko apua suomenlapinkoiran turkinhoidon, takkujen tai iho-oireiden arviointiin? Soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm.
