Pennun luuston kasvu on asia, josta puhutaan usein vasta sitten, kun pentu ontuu. Se on vähän myöhäinen ajankohta perehtyä aiheeseen. Koiranpentu näyttää kestävältä, pomppii sohvalta, sinkoilee lenkillä ja heittäytyy lelujen perään kuin fysiikan lait olisivat neuvottelukysymys. Todellisuudessa sen luusto, nivelet, jänteet ja lihakset ovat vasta kehittymässä.
Tavoite ei ole kasvattaa pentua pumpulissa. Liikunta on välttämätöntä normaalille kehitykselle, lihaksille, koordinaatiolle, luuston vahvistumiselle ja pään hyvinvoinnille. Ongelma syntyy liiasta, liian yksipuolisesta tai liian rajusta kuormituksesta. Erityisesti isot ja nopeasti kasvavat rodut tarvitsevat järkevää arkea, koska kasvuvaiheen virheet voivat näkyä nivelissä pitkään.
Miten pennun luusto kasvaa?
Pennun luut kasvavat kasvulevyjen kautta. Kasvulevyt ovat luiden päissä olevia rustoisia alueita, joissa tapahtuu pituuskasvua. Ne ovat kehityksen aikana herkempiä vaurioille kuin aikuisen koiran valmis luusto. Kasvulevyt sulkeutuvat eri aikoihin rodusta ja koiran koosta riippuen. Pienillä koirilla kasvu päättyy yleensä aiemmin, isoilla ja jättiroduilla myöhemmin.
Kasvu ei ole pelkkää luiden pitenemistä. Samalla kehittyvät nivelpinnat, lihasten tuki, koordinaatio, tasapaino ja kehonhallinta. Pentu voi näyttää pitkäsääriseltä, kömpelöltä ja hieman itseensä väärin mitoitetulta. Se johtuu siitä, että se on. Vaihe on normaali, mutta se tarkoittaa, ettei pentu ole valmis aikuisen koiran treeniohjelmaan.
Kasvua ohjaavat perimä, ruokinta, liikunta, paino, lepo ja mahdolliset sairaudet. Kaikkea ei voi hallita, mutta paljon voi. Se on sekä lohdullista että ärsyttävää, koska se tarkoittaa, että omistajan pitää tehdä arkisia päätöksiä joka päivä.
Liikunta on tarpeen, mutta annos ratkaisee
Pentua ei pidä pitää levossa varmuuden vuoksi. Liian vähäinen liikunta heikentää lihasten ja koordinaation kehitystä, lisää ylipainon riskiä ja tekee arjesta levottomampaa. Pennun pitää saada kävellä, haistella, leikkiä, kiipeillä matalasti, liikkua erilaisilla alustoilla ja käyttää kehoaan.
Mutta liikunnan pitää olla pennun ehdoilla. Vapaa liikkuminen turvallisessa ympäristössä on yleensä parempaa kuin pitkä pakotettu hihnalenkki. Kun pentu saa pysähtyä, vaihtaa suuntaa, levätä ja tutkia, kuormitus säätyy luonnollisemmin. Omistajan reipas kävelyvauhti taas voi olla pienelle pennulle jatkuvaa ravia, vaikka ihmisestä tuntuu siltä, että tässä vain vähän käydään.
Hyviä liikuntamuotoja ovat:
- rauhalliset haistelulenkit
- lyhyet metsäretket pehmeällä alustalla
- valvottu leikki toisten sopivien koirien kanssa
- kevyet tasapainoharjoitukset
- erilaisiin alustoihin tutustuminen
- lyhyet koulutushetket
- uiminen turvallisesti ja lyhyesti, jos pentu pitää siitä
Huonoja ideoita ovat toistuvat pallonheitot, pitkät juoksulenkit, pyörän vierellä juokseminen, jatkuvat portaat, korkeat hypyt, liukkaalla lattialla riehuminen ja väsytysleikit, joissa pentu jatkaa koska ihminen jatkaa.
Pitkät lenkit ja pakotettu rasitus
Vanha nyrkkisääntö “viisi minuuttia liikuntaa per ikäkuukausi” mainitaan usein. Se ei ole laki, mutta muistuttaa tärkeästä asiasta: pennun liikuntaa pitää annostella. Nelikuinen pentu ei tarvitse tunnin marssia asfalttia pitkin, vaikka se näyttäisi kotiin tullessa vielä virkeältä. Adrenaliini ja uteliaisuus voivat peittää väsymyksen.
Pakotettu rasitus tarkoittaa liikuntaa, jossa pentu ei voi itse säädellä tahtia. Hihnalenkki, juoksu, pyöräily, vaellus tai pitkä kaupunkikävely voi mennä tähän kategoriaan. Pennun pitää saada pysähtyä, kantaa tarvittaessa, pitää taukoja ja lopettaa ennen kuin se väsyy liikaa.
Väsynyt pentu ei aina käy makuulle. Se voi muuttua villiksi, purra hihnaa, hyppiä, kiskoa, säntäillä tai vaikuttaa “tuhmalta”. Usein se on yliväsynyt. Ihmistenkin käytös heikkenee väsyneenä, mutta meille ei yleensä heitetä palloa vielä kymmenen kertaa.
Hypyt, portaat ja liukkaat lattiat
Pennun ei tarvitse välttää kaikkia portaita ikuisesti, mutta jatkuva portaiden juokseminen ei ole järkevää. Erityisesti isot rodut kannattaa kantaa pentuvaiheessa silloin kun se on mahdollista ja opettaa portaat rauhallisesti. Tavoite on hallittu liike, ei rappuralli.
Korkeat hypyt sohvalta, autosta tai sängystä alas voivat kuormittaa etuosaa ja niveliä. Käytä ramppia, nosta pentu alas tai estä pääsy korkeille paikoille, jos pentu hyppii holtittomasti. Tämä ei ole pilkunviilausta, vaan riskien vähentämistä kasvuvaiheessa.
Liukkaat lattiat ovat aliarvioitu ongelma. Jos pentu leikkii laminaatilla ja jalat leviävät alta, nivelet joutuvat turhaan vääntöön. Matot, käytävämatot ja rauhallisemmat leikkialueet auttavat. Sisustus voi kärsiä, mutta sisustus on harvoin eläinlääkärilaskun arvoinen.
Ruokinta ja kasvu
Ruokinta vaikuttaa luuston kasvuun merkittävästi. Pennun pitää saada täysipainoista penturuokaa, joka sopii sen kokoluokalle. Isojen rotujen pennuille tarkoitettu ruoka on suunniteltu tukemaan hallittua kasvua. Liian energiapitoinen ruokinta ja nopea painonnousu voivat lisätä nivelten kuormitusta ja kasvuhäiriöiden riskiä.
Kalsiumin kanssa ei kannata improvisoida. Täysravintoa syövälle pennulle ei yleensä lisätä kalsiumia omin päin. Liika kalsium voi olla kasvavalle koiralle haitallista, erityisesti isoilla roduilla. “Vähän varmuuden vuoksi” on ravitsemuksessa usein huono resepti.
Pidä pentu hoikkana. Kylkiluiden pitäisi tuntua kevyesti, vyötärön erottua ja painon nousta tasaisesti. Pullea pentu voi näyttää suloiselta, mutta nivelet eivät taputa. Ylipaino kasvuvaiheessa lisää kuormitusta juuri silloin, kun keho on keskeneräinen.
Jos ruokinta mietityttää, kysy eläinlääkäriltä tai ravitsemukseen perehtyneeltä asiantuntijalta. Kasvattajan ohjeet ovat hyödyllisiä, mutta jos pentu kasvaa liian nopeasti, ripuloi, kutisee tai paino karkaa, tilanne pitää arvioida uudelleen.
Lepo on osa kasvua
Pennut tarvitsevat paljon unta. Uni ei ole tauko kehityksestä, vaan osa sitä. Väsynyt pentu loukkaantuu helpommin, oppii huonommin ja käyttäytyy kaoottisemmin. Kotona pitää olla rauhallinen paikka, jossa pentu saa nukkua ilman, että lapset, vieraat tai toinen koira häiritsevät sitä.
Viikottaiset lemmikinhoitovinkit sähköpostiisi
Ilmainen uutiskirje — ei roskapostia, voit peruuttaa milloin vain.
Lepoa pitää joskus suojella pennulta itseltään. Osa pennuista ei osaa lopettaa leikkiä ajoissa. Omistajan tehtävä on katkaista tilanne ennen kuin meno muuttuu kierroksiksi. Tämä on tylsää, koska riehuminen näyttää hauskalta. Niin näyttää moni muukin huono idea ennen seurauksia.
Leikki toisten koirien kanssa
Sopiva koiraseura on pennulle arvokasta. Se oppii kieltä, rajoja, kehonhallintaa ja sosiaalista itsevarmuutta. Mutta leikkikaverin pitää olla turvallinen. Liian iso, raju tai kömpelö aikuinen koira voi kaataa pennun toistuvasti. Sama pätee toiseen pentuun, jos leikki kiihtyy jatkuvaksi painiksi.
Hyvä leikki sisältää taukoja, roolien vaihtumista ja molempien halua jatkaa. Huono leikki on jahtaamista, päälle jyräämistä, piiloutuvan pennun painostamista tai sitä, että yksi koira näyttää koko ajan stressaantuneelta. Omistajan pitää osata keskeyttää. Koirapuistossa tämä taito on valitettavasti harvinaisempi kuin sen pitäisi olla.
Rodun ja koon merkitys
Kaikki pennut eivät kasva samalla tavalla. Pienen seurakoiran kasvu päättyy paljon aiemmin kuin tanskandoggin. Isoilla ja jättiroduilla kasvun hallinta, painon pitäminen sopivana ja nivelten varovainen kuormitus korostuvat. Roduilla, joilla on perinnöllisiä nivelongelmia, kannattaa noudattaa erityistä malttia.
Tämä ei tarkoita, että pieniä pentuja voi riehuttaa miten vain. Pienet koirat voivat loukkaantua hypyissä ja pudotuksissa, koska sohva on niille suhteessa korkeampi kuin ihmiselle parveke. Kokoluokka muuttaa riskejä, ei poista niitä.
Kasvukivut vai sairaus?
Moni pennun ontuminen kuitataan kasvukivuiksi. Joskus kyse voi olla kasvuvaiheeseen liittyvästä kivusta, mutta ontuva pentu ansaitsee arvioinnin. Ontuminen ei ole normaali osa kasvua. Se on oire. Syynä voi olla venähdys, kynsivamma, tassuongelma, nivelvaiva, luuston kehityshäiriö, tulehdus tai kipu muualla.
Eläinlääkäriin kannattaa hakeutua, jos pentu:
- ontuu yli vuorokauden
- ei varaa painoa jalalle
- aristaa kosketusta
- on apaattinen tai kuumeinen
- liikkuu jäykästi levon jälkeen
- vinkuu, nuolee raajaa tai väistää käsittelyä
- ontuu toistuvasti rasituksen jälkeen
Kipulääkettä ei saa antaa omin päin ihmisten lääkekaapista. Monet ihmisille tavalliset lääkkeet ovat koiralle vaarallisia. Tämä kohta pitäisi olla itsestäänselvä, mutta päivystykset tietävät paremmin.
Arkinen liikuntasuunnitelma
Hyvä päivä sisältää useita lyhyitä ulkoiluja, haistelua, kevyttä leikkiä, koulutusta ja paljon lepoa. Alle puolivuotiaan pennun kanssa voi tehdä lyhyitä retkiä metsään, mutta niiden pitää olla rauhallisia ja tauotettuja. Alusta saa olla vaihteleva: metsäpolku, nurmi, hiekka ja matalat esteet kehittävät koordinaatiota paremmin kuin pelkkä asfaltti.
Harjoittele kehonhallintaa pienesti. Pennun voi opettaa astumaan matalan puomin yli, seisomaan eri alustoilla, peruuttamaan askeleen, kulkemaan hitaasti ja odottamaan. Nämä eivät ole temppuja temppujen vuoksi, vaan tapa rakentaa kehotietoisuutta ilman kovaa rasitusta.
Älä aloita varsinaista juoksu-, hyppy- tai vetotreeniä liian aikaisin. Agilityn, canicrossin ja muiden lajien pohjia voi rakentaa koulutuksella, malttamisella ja kevyellä kehonhallinnalla ennen kuin fyysinen kuormitus nousee.
Painon seuranta
Punnitse pentu säännöllisesti ja seuraa kasvukäyrää. Äkillinen painonnousu, laihtuminen tai epätasainen kasvu kannattaa selvittää. Kirjaa myös ruokamäärä, uloste, aktiivisuus ja mahdolliset ontumiset. Nämä tiedot auttavat eläinlääkäriä paljon enemmän kuin “se on ollut jotenkin outo”.
Muista, että ruokapussin annosteluohje on arvio. Pentu on yksilö. Jos se lihoo, ruokaa vähennetään tai herkkuja tarkastellaan. Jos se laihtuu tai on jatkuvasti nälkäinen, arvioidaan kokonaisuus. Koulutusherkut lasketaan mukaan. Ne eivät muutu ravitsemuksellisesti näkymättömiksi siksi, että ne annetaan hyvästä käytöksestä.
Milloin harrastukset voi aloittaa?
Harrastuksia voi aloittaa varhain, kun aloitus tarkoittaa taitoja eikä kovaa rasitusta. Pentu voi opetella odottamista, luopumista, kontaktia, rauhallista häkissä olemista, käsittelyä, palautumista ja erilaisia ääniä. Agilityssä voidaan tutustua ympäristöön ja mataliin esteen osiin ilman hyppyjä. Vetolajeissa voidaan opetella varusteita ja suuntakäskyjä ilman vetokuormaa.
Varsinainen fyysinen treeni ajoitetaan rodun, kasvun ja eläinlääkärin tai osaavan valmentajan ohjeiden mukaan. Jos tavoitteena on urheilukoira, maltti pentuvaiheessa ei hidasta kehitystä. Se rakentaa pohjaa. Nopeasti väsyttävä treeni voi näyttää tehokkaalta, mutta kasvavalle koiralle tehokkuus ei ole itseisarvo. Kehittyvä keho tarvitsee aikaa, vaihtelua ja palautumista. Se on vähemmän näyttävää kuin videoklippi, mutta huomattavasti hyödyllisempää.
Yhteenveto
Pennun luuston kasvu tarvitsee liikettä, mutta ei aikuisten suorituspaineita. Turvallinen arki koostuu monipuolisesta kevyestä liikkumisesta, sopivasta ruokinnasta, hoikkana pysymisestä, levosta, liukkaiden ja korkeiden riskien vähentämisestä sekä nopeasta reagoinnista ontumiseen.
Hyvä sääntö on yksinkertainen: kasvata koiraa, älä treeniprojektia. Pennulla on koko elämä aikaa juosta, hypätä ja tehdä lajeja. Kasvulevyt taas ovat auki vain hetken, ja niitä kannattaa kohdella sen mukaisesti.
Tarvitsetko apua pennun liikunnan, ruokinnan tai ontumisen arviointiin? Soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm.
