Naaraskissan leikkaus – Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää
Naaraskissan leikkaus eli sterilointi (ovariohysterektomia tai ovariektomia) on yksi yleisimmistä eläinlääketieteellisistä toimenpiteistä maailmassa. Suomessa suuri osa naaraskissoista steriloidaan, ja toimenpidettä suositellaan laajasti sekä eläinlääkäreiden että eläinsuojelujärjestöjen toimesta. Tässä kattavassa oppaassa käymme läpi kaiken, mitä kissanomistajan tulee tietää naaraskissan leikkauksesta – syistä ja ajoituksesta aina toipumiseen ja pitkäaikaisiin vaikutuksiin asti.
Miksi naaraskissa steriloidaan?
Ei-toivottujen pentueiden ehkäisy
Tärkein syy naaraskissan sterilointiin on ei-toivottujen pentueiden ehkäisy. Kissa on erittäin hedelmällinen eläin – naaraskissa tulee sukukypsäksi jo 4–6 kuukauden iässä ja voi saada jopa 2–3 pentuetta vuodessa, joissa kussakin on 3–6 pentua. Yksittäinen steriloimaton naaraskissa voi teoriassa olla peräisin olevan populaation alku tuhansille kissoille muutamassa vuodessa. Kissoja on jo nyt liikaa, ja eläinsuojat ovat täynnä kodittomia kissoja.
Terveyshyödyt
Sterilointi tarjoaa merkittäviä terveyshyötyjä naaraskissalle. Se eliminoi kohtutulehduksen (pyometran) riskin kokonaan – pyometra on vakava, hengenvaarallinen sairaus, jota esiintyy steriloimattomilla kissoilla. Sterilointi ennen ensimmäistä kiimaa vähentää maitorauhassyövän riskiä jopa 91 %. Ensimmäisen kiiman jälkeen suoja on vielä merkittävä (86 %), mutta heikkenee jokaisen kiimakierron myötä. Sterilointi ehkäisee myös munasarjakasvaimia ja kohdun sairauksia.
Käyttäytymishyödyt
Steriloimaton naaraskissa oireilee kiimansa aikana voimakkaasti: se naukuu ja ulvoo lähes taukoamatta (erityisesti öisin), virtsaa merkkauksena ympäri kotia, on levoton ja saattaa yrittää karata ulos. Kiimakierrot toistuvat 2–3 viikon välein, jos parittelua ei tapahdu, joten steriloimaton sisäkissa voi olla lähes jatkuvasti kiimassa. Sterilointi lopettaa kiimakäyttäytymisen kokonaan ja tekee kissasta rauhallisemman.
Leikkauksen ajoitus
Naaraskissan sterilointi suositellaan tehtäväksi ennen ensimmäistä kiimaa, tyypillisesti 4–6 kuukauden iässä. Varhainen sterilointi (jo 8–12 viikon iässä) on yleistä eläinsuojeluyhdistysten kautta adoptoitavilla kissoilla, ja se on osoittautunut turvalliseksi. Kissa voidaan steriloida käytännössä missä iässä tahansa, mutta varhainen toimenpide tarjoaa suurimmat terveyshyödyt.
Kiiman aikana sterilointia yleensä vältetään, koska kohtu on verekkäämpi ja leikkauksen verenvuotoriski on suurempi. Jos kissa on kiimassa, eläinlääkäri voi suositella odottamaan 2–4 viikkoa kiiman päättymisestä. Tiineenä oleva kissa voidaan steriloida, mutta se vaatii eläinlääkärin harkintaa tiineyden vaiheen ja kissan terveydentilan mukaan.
Leikkaustyypit
Ovariohysterektomia (OHE)
Perinteinen sterilointi, jossa poistetaan sekä munasarjat että kohtu. Tämä on Suomessa yleisin menetelmä ja eliminoi kaikki kohtuun liittyvät sairausriskit kokonaan. Leikkaushaava on tyypillisesti 2–4 cm pitkä vatsanahan keskilinjassa.
Ovariektomia (OE)
Pelkkä munasarjojen poisto, jossa kohtu jätetään paikalleen. Tutkimusten mukaan terveen kohdun jättäminen ei lisää terveysriskejä, koska ilman munasarjojen hormonituotantoa kohtu surkastuu ja pyometran riski poistuu. Leikkaushaavat ovat pienemmät, ja toipuminen voi olla hieman nopeampaa.
Laparoskooppinen sterilointi
Tähystysleikkaus, jossa toimenpide tehdään pienten (3–5 mm) aukkojen kautta kameran ja instrumenttien avulla. Etuja ovat minimaalinen kudosvaurio, vähäisempi kipu, nopeampi toipuminen ja pienempi infektioriski. Laparoskooppinen sterilointi on yleistymässä Suomessa, mutta ei ole vielä saatavilla kaikissa klinikoissa ja on kalliimpi kuin perinteinen leikkaus.
Valmistautuminen leikkaukseen
Eläinlääkäri antaa tarkat ohjeet valmistautumiseen, mutta yleisesti: kissa tulee paastota leikkausta edeltävänä iltana (ruoka pois klo 20–22, vettä saa yleensä aamuun asti). Hiekkalaatikko vaihdetaan puhtaaksi. Kuljetuslaatikko valmistellaan pehmeällä alustalla. Jos kissalla on perussairauksia tai lääkityksiä, niistä kerrotaan eläinlääkärille etukäteen.
Ennen leikkausta eläinlääkäri tekee yleistutkimuksen ja arvioi kissan anestesiakelpoisuuden. Vanhemmille kissoille (yli 7-vuotiaat) ja riskiryhmiin kuuluville tehdään verikokeet maksa- ja munuaisarvojen varmistamiseksi. Terveelle, nuorelle kissalle esikokeita ei yleensä vaadita, mutta ne ovat suositeltavia.
Leikkauksen kulku
Leikkauspäivänä kissa tuodaan klinikalle yleensä aamulla. Kissalle annetaan esilääkitys (rauhoittava lääke, kipulääke ja tarvittaessa pahoinvointia ehkäisevä lääke). Anestesia indusoidaan suonensisäisesti ja ylläpidetään inhalaatioanestesialla. Leikkausalue ajellaan ja desinfioidaan huolellisesti.
Itse leikkaus kestää tyypillisesti 15–30 minuuttia. Eläinlääkäri tekee viillon vatsanahan keskilinjaan, paikallistaa munasarjat ja kohdun, ligoi verisuonet huolellisesti ja poistaa elimet. Haava suljetaan kerroksittain sulavilla ja/tai poistettavilla ompeleilla. Kissa herää anestesiasta valvotusti ja jää klinikalle toipumaan muutamaksi tunniksi.
Useimmat kissat kotiutetaan saman päivän aikana, yleensä iltapäivällä. Joissakin tapauksissa (vanhempi kissa, komplisoitu leikkaus, heikko toipuminen anestesiasta) kissa voi jäädä klinikalle yöksi.
Toipuminen ja jälkihoito
Epävarma lemmikkisi tilanteesta? Soita tekoälyneuvojalle — 0600 411 104
0,98 €/min · 24/7 · Ei ajanvarausta
Ensimmäiset 24 tuntia
Kotiin tulon jälkeen kissa on todennäköisesti vielä tokkurainen ja unelias. Tämä on normaalia. Tarjoa kissalle rauhallinen, lämmin ja vedoton paikka lattiatasolla (ei korkeita hyppyjä). Pieniä vesi- ja ruokamääriä voi tarjota muutaman tunnin kuluttua kotiutumisesta. Kissa voi olla haluton syömään ensimmäisenä päivänä – tämä on normaalia.
Eläinlääkäri määrää kipulääkityksen, yleensä meloksikaamia 1–3 päiväksi. Joissakin tapauksissa annetaan myös antibioottia, mutta rutiinileikkauksen jälkeen antibiootti ei yleensä ole tarpeen. Noudata lääkitysohjeita tarkasti.
Ensimmäinen viikko
Kissaa tulee pitää sisällä ja rajoittaa sen aktiivisuutta ensimmäisen viikon ajan. Hyppiminen korkeille paikoille, juokseminen ja leikkiminen tulee estää mahdollisuuksien mukaan. Useimpien kissojen kanssa tämä tarkoittaa rajoittamista yhteen huoneeseen, jossa on matala hiekkalaatikko, ruoka, vesi ja mukava leikkauspaikka.
Haava tulee tarkistaa kahdesti päivässä: seuraa turvotusta, punoitusta, eritettä ja ompeleiden tilaa. Normaalia ensimmäisinä päivinä on lievä turvotus ja punoitus haavan ympärillä. Eläinlääkäriin tulee ottaa yhteyttä, jos havaitset märkäistä eritettä, voimakasta turvotusta, haavan aukeamista, kuumetta tai jos kissa on apaattinen eikä syö 24 tunnin jälkeen leikkauksesta.
Suojakartio tai -body
Kissalle laitetaan suojakartio (Elisabethan kaulus) tai kissan body-vaate estämään haavan nuolemista. Nuoleminen on yleisin komplikaatioiden syy – kissan karkea kieli voi avata ompeleita ja tuoda bakteereja haavaan. Suojakartio pidetään kunnes ompeleet poistetaan tai haava on parantunut (10–14 päivää). Monet kissat tottuvat kartioon muutamassa tunnissa, mutta body-vaate voi olla mukavampi vaihtoehto.
Ompeleiden poisto ja kontrollikäynti
Jos leikkauksessa on käytetty poistettavia ompeleita, ne poistetaan 10–14 päivän kuluttua. Sulavat ompeleet eivät vaadi poistoa mutta kontrollikäynti on silti suositeltava. Eläinlääkäri tarkistaa haavan parantumisen ja kissan yleisvoinnin. Kontrollikäynnin jälkeen kissa voi palata normaaliin elämään.
Mahdolliset komplikaatiot
Naaraskissan sterilointi on matalariskinen rutiinioperaatio, mutta komplikaatioita voi harvoin esiintyä:
Haavainfektio (1–5 % tapauksista): Oireina turvotus, märkäinen erite, kuume. Hoitona antibiootti ja haavan puhdistus.
Seroma: Nestekertymä haavan alle. Yleensä imeytyy itsestään 1–2 viikossa.
Ompelereaktio: Elimistön tulehdusreaktio ompeleen materiaaliin. Oireina pieni kovettuma tai punoitus ompeleen kohdalla.
Sisäinen verenvuoto: Erittäin harvinainen mutta vakava komplikaatio. Oireina kalpeat ikenet, nopea syke, heikkous. Vaatii välitöntä hoitoa.
Ovarian remnant syndrome: Harvinainen tila, jossa pieni palanen munasarjakudosta on jäänyt vatsaonteloon ja tuottaa hormoneja – kissa oireilee kuin olisi kiimassa. Vaatii uusintaleikkauksen.
Steriloinnin pitkäaikaisvaikutukset
Steriloinnin jälkeen kissan aineenvaihdunta hidastuu noin 20–30 %, mikä altistaa painonnousulle. Tämä on tärkein pitkäaikaisvaikutus, joka omistajan tulee huomioida. Ruokamäärää tulee vähentää noin 20–30 % leikkauksen jälkeen, ja kissan painoa tulee seurata säännöllisesti. Steriloiduille kissoille tarkoitetut ruokavalmisteet ovat hyviä vaihtoehtoja, sillä ne sisältävät vähemmän energiaa mutta riittävästi ravinteita.
Ylipainoinen kissa on alttiimpi diabetekselle, nivelongelmille, alempien virtsateiden sairauksille (FLUTD) ja maksan rasvoittumiselle. Aktiivinen leikki ja ympäristön rikastuttaminen (kiipeilypuut, leikkikalut, aktivointiruokinta) auttavat pitämään kissan liikkeessä ja normaalipainoisena.
Steriloinnin hinta Suomessa
Naaraskissan steriloinnin hinta Suomessa vaihtelee klinikan ja paikkakunnan mukaan. Vuonna 2026 suuntaa-antavat hinnat ovat perinteinen sterilointi noin 200–400 euroa, laparoskooppinen sterilointi noin 400–700 euroa. Hintaan sisältyy yleensä esitutkimus, anestesia, leikkaus, kipulääkitys ja kontrollikäynti. Lisäkustannuksia voivat aiheuttaa verikokeet, pidempi sairaalassaoloaika tai komplikaatioiden hoito.
Yhteenveto
Naaraskissan sterilointi on turvallinen, yleinen ja suositeltava toimenpide, joka tarjoaa merkittäviä terveys- ja käyttäytymishyötyjä. Varhainen sterilointi ennen ensimmäistä kiimaa maksimoi terveyshyödyt. Toipuminen on yleensä nopea ja komplikaatiot harvinaisia. Tärkeintä on noudattaa eläinlääkärin jälkihoito-ohjeita, estää haavan nuoleminen ja huomioida steriloinnin vaikutus aineenvaihduntaan ruokintaa mukauttamalla. Steriloimalla kissasi teet vastuullisen valinnan sekä kissasi terveyden että eläinpopulaation hallinnan kannalta.
Soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104 (0,98 €/min) – saat asiantuntevaa neuvontaa lemmikkisi hyvinvointiin kellon ympäri!