Lemmikkihoitola valitaan usein kiireessä silloin, kun lomamatka, työreissu, muutto tai sairaalajakso on jo lähellä. Se on ymmärrettävää, mutta ei erityisen fiksua. Hyvä hoitopaikka ei ole vain paikka, jossa koira tai kissa pysyy hengissä siihen asti kun palaat kotiin. Sen pitää olla turvallinen, siisti, osaava ja lemmikin tarpeisiin sopiva. Huono hoitopaikka taas voi aiheuttaa stressiä, sairastumisia, käytösongelmia ja omistajalle sen mukavan loman, jossa tarkistat puhelinta 47 kertaa päivässä.
Luotettava lemmikkihoitola kertoo avoimesti tiloistaan, rutiineistaan, rokotusvaatimuksistaan, henkilökunnan osaamisesta ja siitä, mitä tehdään poikkeustilanteissa. Se kysyy paljon myös sinun lemmikistäsi. Jos hoitola ei ole lainkaan kiinnostunut ruokavaliosta, lääkityksistä, käytöksestä, peloista tai sairauksista, se ei ole tehokkuutta. Se on varoitusmerkki.
Aloita valinta ajoissa
Hyvät hoitopaikat täyttyvät lomakausina nopeasti. Varsinkin juhannus, heinäkuu, hiihtoloma, syysloma ja joulun aika kannattaa varata hyvissä ajoin. Aikainen varaus antaa myös mahdollisuuden tutustumiskäyntiin, rokotusten tarkistamiseen ja siihen, että lemmikkiä voidaan harjoituttaa lyhyillä hoitojaksoilla ennen pitkää poissaoloa.
Aloita selvitys vähintään muutamaa kuukautta ennen isoa matkaa, jos lemmikki ei ole aiemmin ollut hoidossa. Pennut, seniorit, arat eläimet, eroahdistuksesta kärsivät koirat, lääkitystä tarvitsevat lemmikit ja monikissatalouksien kissat tarvitsevat erityisen huolellisen suunnitelman. Spontaani viikon reissu voi olla ihmiselle piristävä. Ahdistuneelle koiralle se on lähinnä henkilöstöhallinnon kriisi.
Tee lyhyt lista vaihtoehdoista ja karsi pois ne, joiden tiedot ovat epäselvät, vastaukset ympäripyöreitä tai arvostelut toistuvasti huolestuttavia. Yksi huono arvostelu ei vielä kerro kaikkea. Sama ongelma kymmenessä eri palautteessa kertoo jo enemmän kuin markkinointiteksti.
Millaiset tilat ovat turvalliset?
Tilojen pitää olla puhtaat, rauhalliset ja eläinlajille sopivat. Koirille tarvitaan riittävän tilavat, helposti puhdistettavat makuupaikat sekä turvallinen ulkoilualue. Aitausten pitää olla ehjiä, porttien toimivia ja kulkureittien sellaisia, ettei koira pääse livahtamaan ulos henkilökunnan vaihtaessa tilasta toiseen. Kissoille tarvitaan oma rauhallinen tila, jossa koirat eivät hauku vieressä koko päivää. Kissahoitola ei ole koirahoitolan sivuhuone, johon mahtui vielä häkkejä.
Kysy, miten eläimet pidetään erillään toisistaan. Ryhmäulkoilu voi sopia sosiaalisille ja testatuille koirille, mutta sitä ei pidä käyttää automaattisesti kaikille. Vieraiden koirien vapaa leikki voi näyttää iloiselta kuvissa, mutta se vaatii ammattitaitoista valvontaa, koirien lukutaitoa ja selkeät keskeytyskriteerit. Jos vastaus on “kyllä ne yleensä pärjäävät”, kannattaa yleensä jatkaa hakua.
Tarkista myös ilmanvaihto, lämpötila, valaistus ja melutaso. Pitkäaikainen haukunta stressaa sekä koiria että kissoja. Liian kuuma tila on vaarallinen etenkin lyhytkuonoisille roduille, senioreille ja sydänsairaille eläimille. Ulkoilualueella pitää olla varjoa, vettä ja säältä suojaa.
Henkilökunnan osaaminen näkyy kysymyksissä
Hyvä hoitola kysyy lemmikistä paljon. Se haluaa tietää rokotukset, sairaudet, lääkitykset, allergiat, ruokavalion, pelot, aggressiivisuuden, aiemmat hoitokokemukset, eroahdistuksen, karkailutaipumuksen ja sen, miten lemmikki toimii muiden eläinten kanssa. Kysymysten määrä ei ole byrokratiaa, vaan riskienhallintaa.
Kysy henkilökunnalta, millainen kokemus heillä on erilaisista koirista ja kissoista. Ovatko he kouluttautuneet eläinten hoitoon, ensiapuun tai käytöksen lukemiseen? Miten he tunnistavat stressin, kivun, lämpöhalvauksen, vatsataudin tai tappelun merkit? Kuka antaa lääkkeet ja miten annostelu dokumentoidaan? Kuka on paikalla yöaikaan tai miten valvonta toimii?
Osaava henkilökunta vastaa konkreettisesti. Se ei lupaa ihmeitä eikä vähättele riskejä. Jos kerrot, että koirasi ei siedä toisia uroksia tai kissasi lopettaa syömisen stressissä, ammattilainen suhtautuu tietoon vakavasti. Harrastelija sanoo, että “kyllä se meillä rauhoittuu”. Ehkä. Ehkä myös ei.
Rokotukset, loishäädöt ja terveystiedot
Useimmat hoitolat vaativat voimassa olevat rokotukset. Koirilla tämä tarkoittaa tavallisesti penikkatauti-, parvo-, tarttuva maksatulehdus- ja kennelyskäsuojaa hoitolan ehtojen mukaan. Kissoilla vaaditaan yleensä kissarutto- ja kissanuharokotukset. Vaatimukset vaihtelevat, joten tarkista ne ajoissa eläinlääkäriltä ja hoitolalta.
Rokotusten pitää olla voimassa ennen hoitojaksoa, eivät vasta edellisenä iltana paniikissa. Kennelyskärokote ei estä kaikkia hengitystietartuntoja, mutta se voi pienentää riskiä ja oireiden vakavuutta. Loishäädöistä, punkkisuojasta ja ulkoloisten ehkäisystä kannattaa sopia hoitolan ohjeiden mukaan. Jos hoitolassa ei kysytä rokotuksista lainkaan, se kuulostaa joustavalta. Se on lähinnä kutsu tartuntataudeille.
Terveystiedoissa pitää kertoa myös krooniset vaivat. Sydänsairaus, epilepsia, diabetes, nivelrikko, allergiat, virtsatieoireet ja ruoansulatusherkkyys vaikuttavat hoitoon. Anna mukaan lääkkeet alkuperäispakkauksissa, selkeät annosteluohjeet ja eläinlääkärin yhteystiedot. Kirjallinen ohje voittaa aina “kyllä minä nopeasti selitin tiskillä”.
Päivärutiini ja yksilöllinen hoito
Kysy, miltä hoitopäivä näyttää. Kuinka monta ulkoilua koiralla on? Saako se yksilölenkkejä vai vain tarha-aikaa? Miten ruokinta tapahtuu? Onko lepoaikoja? Miten kissan koppi tai huone siivotaan? Saako lemmikki mukaan oman pedin, peiton tai lelun? Voiko ruokavalio pysyä täysin samana?
Rutiini on tärkeä, koska muutos kuormittaa eläintä. Useimmat lemmikit sopeutuvat paremmin, kun ruoka, ruokinta-ajat, lääkitys ja lepo säilyvät mahdollisimman ennallaan. Erityisesti herkkävatsaisille koirille oma ruoka on lähes pakollinen. Hoitolan “meillä on hyvä perusnappula” ei auta, jos koirasi vatsa lähettää vastalauseen nestemäisessä muodossa.
Koiran liikunnan määrä pitää sovittaa yksilöön. Vilkas nuori koira tarvitsee tekemistä, mutta liiallinen ryhmäleikki voi nostaa kierroksia. Seniori voi tarvita lyhyempiä ulkoiluja ja pehmeän makuualustan. Kissa taas tarvitsee rauhaa, piiloja, tuttuja hajuja ja mahdollisuuden olla sosiaalisempi vasta kun se itse haluaa.
Tutustumiskäynti paljastaa paljon
Viikottaiset lemmikinhoitovinkit sähköpostiisi
Ilmainen uutiskirje — ei roskapostia, voit peruuttaa milloin vain.
Pyydä tutustumiskäynti ennen varausta. Kaikki tilat eivät välttämättä ole vierailijoille avoinna tartuntaturvallisuuden tai eläinten rauhan vuoksi, mutta hoitolan pitäisi pystyä näyttämään riittävästi ja kertomaan käytännöistä avoimesti. Jos vierailu torjutaan kokonaan ilman järkevää syytä, hälytyskello saa soida. Ei ehkä sireeninä, mutta sellaisena ärsyttävänä palohälyttimen piippauksena.
Katso, miten henkilökunta käsittelee eläimiä. Puhutaanko rauhallisesti? Avataanko portit huolellisesti? Näyttävätkö eläimet kohtuullisen rentoilta? Onko tiloissa voimakas haju, likaa, rikkinäisiä rakenteita tai kaoottinen tunnelma? Täydellinen hiljaisuus ei ole realistista, mutta jatkuva paniikkihaukku, märät lattiat ja epämääräiset selitykset eivät lupaa hyvää.
Voit kysyä myös koejaksoa. Yksi päivä tai yksi yö kertoo, miten lemmikki reagoi. Jos koira on kotiin tullessa väsynyt mutta palautuu normaaliksi, kaikki voi olla kunnossa. Jos se on paniikissa, ripuloi, pelkää ihmisiä tai palaa haavoilla, asia pitää selvittää ennen pidempää hoitoa.
Sopimus, hinta ja vastuut
Hyvä hoitola tekee kirjallisen sopimuksen. Siinä näkyvät hoitojakson päivämäärät, hinta, lisämaksut, ruokinta, lääkitys, yhteystiedot, eläinlääkärilupa, vakuutukset, peruutusehdot ja vastuut vahinkotilanteissa. Lue sopimus. Kyllä, se on tylsää. Niin on myös riidellä laskusta tai eläinlääkärikulusta jälkikäteen.
Kysy, mitä hintaan kuuluu. Sisältyvätkö ulkoilut, lääkkeenanto, yksilöhoito, kuvapäivitykset, erikoisruokinta ja viikonloppulisät? Halvin hoitola ei välttämättä ole huonoin, mutta jos hinta on epärealistisen matala, jostain säästetään. Usein se jokin on aika, henkilökunta tai tilojen ylläpito.
Anna hoitolalle lupa hakeutua eläinlääkäriin hätätilanteessa. Ilman selkeää lupaa päätökset voivat viivästyä. Kirjoita myös, miten suuriin kuluihin hoitola saa suostua ilman erillistä hyväksyntää, jos sinua ei tavoiteta. Puhelin voi olla lentotilassa juuri silloin, kun koira päättää testata ruoansulatuskanavansa luovuutta.
Mitä pakata mukaan?
Pakkaa mukaan oma ruoka koko ajalle ja vähän varalle, lääkkeet, annosteluohjeet, rokotustodistus, valjaat tai panta, tuttu peitto, mahdollinen lelu ja kirjallinen hoito-ohje. Kissoille oma hiekka tai tuttu peitto voi auttaa sopeutumisessa. Älä pakkaa mukaan arvokkaita tai korvaamattomia esineitä, koska hoitolaympäristössä tavarat voivat likaantua tai kadota.
Hoito-ohjeessa kannattaa olla:
- ruokamäärät ja ruokinta-ajat
- lääkitykset kellonaikoineen
- allergiat ja kielletyt herkut
- käytöksen erityispiirteet
- pelot ja rauhoittavat keinot
- eläinlääkärin tiedot
- omistajan ja varahenkilön yhteystiedot
- lupa kiireelliseen eläinlääkärihoitoon
Pidä ohje lyhyenä mutta täsmällisenä. Kolmesivuinen romaani koiran sielunmaisemasta voi olla kaunis, mutta henkilökunnan pitää löytää kriittiset tiedot nopeasti. “Ei kanaa, saa epilepsialääkkeen klo 8 ja 20, pelkää ukkosta” on hyödyllisempää kuin tunnepitoinen johdanto.
Paluu kotiin ja palautuminen
Hoidon jälkeen lemmikki voi olla väsynyt, janoinen, nälkäinen, tavallista hiljaisempi tai hieman ylikierroksilla. Se ei automaattisesti tarkoita, että hoito oli huonoa. Uusi ympäristö kuormittaa, vaikka kaikki menisi hyvin. Anna kotiin palattua rauhaa, tuttua ruokaa ja normaali rutiini. Älä suunnittele heti suurta kyläilyä, trimmausta ja lasten synttäreitä samalle illalle. Eläinkin haluaa purkaa matkalaukkunsa, kuvainnollisesti.
Seuraa kuitenkin oireita. Ripuli, oksentelu, yskä, voimakas kutina, haavat, ontuminen, virtsaamisvaikeudet tai selvä käytösmuutos pitää ottaa vakavasti. Ota yhteys hoitolaan ja tarvittaessa eläinlääkäriin. Hyvä hoitola kertoo rehellisesti, jos jotain tapahtui tai jos lemmikki söi huonosti, stressasi tai oli poikkeuksellisen väsynyt.
Palautteen antaminen auttaa. Kerro mikä sujui ja mikä ei. Jos hoitola teki työnsä hyvin, siitä kannattaa sanoa. Hyviä hoitopaikkoja tarvitaan, eikä niiden löytäminen ole aina aivan Tinderiä helpompaa.
Milloin hoitola ei ole paras vaihtoehto?
Kaikille lemmikeille hoitola ei sovi. Vakavasti eroahdistunut koira, erittäin arka kissa, immuunipuutteinen eläin, toipilas tai voimakkaasti aggressiivinen lemmikki voi tarvita kotihoitajaa, tuttua hoitopaikkaa tai eläinlääkärin kanssa suunniteltua ratkaisua. Myös hyvin iäkäs eläin voi stressata muutoksesta enemmän kuin hyötyä ammattimaisesta ympäristöstä.
Kotihoitaja voi olla parempi, jos lemmikki tarvitsee tuttua ympäristöä. Toisaalta kotihoitajankin taustat, vakuutukset, kokemus ja varasuunnitelmat pitää tarkistaa. “Naapurin serkun kaveri tykkää eläimistä” ei ole hoitosuunnitelma, vaikka hänellä olisi mukava hymy.
Yhteenveto
Lemmikkihoitolan valinta perustuu turvallisuuteen, osaamiseen, avoimuuteen ja siihen, sopiiko paikka juuri sinun lemmikillesi. Tarkista tilat, henkilökunnan kokemus, rokotusvaatimukset, päivärytmi, sopimus, lääkityskäytännöt ja hätätilasuunnitelma. Tee tutustumiskäynti, kokeile lyhyttä jaksoa ja anna selkeät kirjalliset ohjeet.
Hyvä hoitola ei lupaa, että lemmikki ei ikävöi sinua lainkaan. Se lupaa realistisesti huolehtia siitä, että eläin on turvassa, saa tarpeensa täytettyä ja että mahdollisiin ongelmiin reagoidaan ajoissa. Se on juuri se taso, jota kannattaa vaatia.
Tarvitsetko apua lemmikkihoitolan valintaan tai hoito-ohjeiden tekemiseen? Soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm.
