Kissan turkinhoito on paljon muutakin kuin harjan heiluttamista silloin, kun sohva alkaa muistuttaa lampaantaljaa. Turkki kertoo kissan terveydestä, iästä, liikkuvuudesta, ravinnosta ja arjen stressistä. Hyvin hoidettu turkki suojaa ihoa, vähentää karvapalloja ja tekee kissan olosta mukavamman. Huonosti hoidettu turkki taas takkuuntuu, kiristää ihoa, kerää likaa ja voi peittää alleen tulehduksia, loisia tai kipua.
Kissa hoitaa itseään paljon, mutta se ei tarkoita, että ihminen voi ulkoistaa koko työn eläimelle. Erityisesti pitkäkarvaiset kissat, seniorit, ylipainoiset kissat, sairaat kissat ja ulkoilevat kissat tarvitsevat apua. Myös lyhytkarvaisen kissan turkki hyötyy säännöllisestä harjauksesta. Se vähentää irtokarvaa, helpottaa karvanlähtökausia ja antaa omistajalle tilaisuuden huomata muutokset ennen kuin niistä tulee eläinlääkärilasku.
Miksi turkinhoito on tärkeää?
Turkki ei ole koriste. Se suojaa ihoa, auttaa lämmönsäätelyssä ja kertoo kissan yleiskunnosta. Kun kissa pesee itseään, se poistaa likaa, levittää ihon rasvoja ja selvittää karvaa. Jos hoito vähenee, syy voi olla kipu, jäykkyys, lihavuus, hammassairaus, stressi, masennus tai yleinen sairaus. Takkuinen selkä vanhalla kissalla ei siis ole vain kosmeettinen ongelma. Se voi olla merkki siitä, ettei kissa ylety enää kunnolla pesemään itseään.
Turkinhoidon hyödyt ovat käytännöllisiä:
- irtokarva vähenee kodissa ja kissan vatsassa
- takut huomataan ajoissa
- iho, korvat, kainalot ja nivuset tulee tarkistettua
- ulkoloiset, haavat ja ihomuutokset löytyvät nopeammin
- kissa tottuu käsittelyyn
- karvapallojen riski pienenee
Jos kissan turkki muuttuu äkisti rasvaiseksi, hilseileväksi, takkuiseksi tai kaljuuntuvaksi, sitä ei kannata kuitata vuodenaikojen vaihtelulla. Vuodenaika ei yleensä tee kissasta kaljua laikku kerrallaan.
Kuinka usein kissa pitää harjata?
Harjaustiheys riippuu turkin pituudesta, rakenteesta ja kissan omasta hoitokyvystä. Lyhytkarvainen kissa voi pärjätä yhdellä tai kahdella harjauskerralla viikossa, mutta karvanlähtöaikana tarve voi olla päivittäinen. Puolipitkä- ja pitkäkarvaiset kissat tarvitsevat usein harjausta useita kertoja viikossa, joskus päivittäin. Erityisesti kainalot, nivuset, takajalkojen housukarvat, kaulan alus ja korvien takuset takkuuntuvat nopeasti.
Pennun kanssa harjaus kannattaa aloittaa heti lyhyinä, mukavina hetkinä. Aikuinenkin kissa oppii, mutta jos ensimmäinen kokemus on puolen tunnin takkusota, se ei yleensä jää odottamaan seuraavaa kertaa kiitollisena. Aloita yhdestä minuutista. Harjaa kohta, josta kissa pitää, palkitse ja lopeta ennen ärtymystä. Ihminen haluaa usein tehdä vielä vähän, koska sujui niin hyvin. Kissa on eri mieltä. Kissa on tässä asiassa todennäköisesti oikeassa.
Hyvä rutiini on tarkistaa turkki käsin päivittäin ja tehdä varsinainen harjaus tarpeen mukaan. Sormet löytävät pienet takut usein ennen harjaa. Samalla tunnet ihon kuumat kohdat, patit, ruvet ja aristuksen.
Välineet: harja, kampa vai karsta?
Kaikille kissoille ei sovi sama väline. Lyhytkarvaiselle kissalle pehmeä kumisuka, harja tai tiheä kampa voi riittää. Pitkäkarvaiselle tarvitaan usein metallikampa, karsta ja mahdollisesti takut avaava kampa. Tärkeintä on, ettei väline revi ihoa tai katko turkkia tarpeettomasti.
Metallikampa on hyvä testiväline: jos kampa kulkee turkin läpi ihoa myöten, turkki on oikeasti auki. Pelkkä pinnan harjaaminen voi näyttää siistiltä, vaikka pohjavilla on huopunut. Tämä on pitkäkarvaisten kissojen klassinen ansa. Päällä on Instagram, alla on mattotehdas.
Vältä kovaa repimistä. Jos kissa väistää, sähisee, murisee, lyö hännällä tai puree, se ei ole dramaattinen vaan kertoo, että tilanne on liikaa tai sattuu. Vaihda väline, lyhennä harjoitusta tai pyydä apua trimmaajalta tai eläinlääkäriltä.
Takut ja huopaantunut turkki
Takku syntyy, kun irtokarva, rasva ja lika sitoutuvat turkkiin. Pieni takku voidaan usein avata sormin ja kammalla. Pidä takun tyvestä kiinni, jotta iho ei veny, ja avaa karvaa pienissä osissa latvasta tyveen päin. Takun repiminen suoraan juuresta on tehokas tapa tehdä kissasta entinen yhteistyökumppani.
Huopaantunut turkki on eri asia. Se on tiivis, ihossa kiinni oleva levy, joka voi kiristää, hiertää ja estää ihoa hengittämästä. Sen alta voi löytyä punoitusta, haavoja tai tulehdusta. Älä leikkaa tiukkaa takkua saksilla ihon vierestä. Kissan iho on ohut ja venyy takun mukana. Sakset voivat tehdä viillon ennen kuin huomaat mitään. Jos takku on iso, tiukka tai kipeä, vie kissa ammattilaiselle. Joskus tarvitaan rauhoitus ja koneajo eläinlääkärissä. Se ei ole epäonnistuminen. Epäonnistuminen on odottaa, että takku muuttuu panssariksi.
Pitääkö kissa pestä?
Useimpia kissoja ei tarvitse pestä säännöllisesti. Kissa pesee itseään, ja turhan usein tehty pesu voi kuivattaa ihoa tai stressata eläintä. Pesu voi kuitenkin olla tarpeen, jos kissa on sotkeutunut johonkin myrkylliseen, rasvaiseen tai tahmeaan aineeseen, jos iho-ongelmaan on määrätty hoitopesu, jos seniori ei enää pysty puhdistamaan itseään tai jos pitkäkarvainen turkki likaantuu takapäästä.
Käytä vain kissalle sopivaa shampoota tai eläinlääkärin määräämää tuotetta. Ihmisten shampoot, voimakkaat tuoksut ja koirille tarkoitetut loistuotteet voivat olla kissalle haitallisia. Erityisesti permetriiniä sisältävät koirien punkki- ja loistuotteet ovat kissoille vaarallisia. Tässä kohtaa pakkausten lukeminen ei ole nörttiharrastus vaan elossa pysymisen hallintaa.
Pesussa tärkeintä on valmistelu. Harjaa takut ennen pesua, sillä märkä takku kiristyy helposti. Käytä liukuestettä, haaleaa vettä ja rauhallista otetta. Huuhtele huolellisesti ja kuivaa kissa lämpimässä vedottomassa tilassa. Jos kissa panikoi rajusti, älä tee pesusta painiottelua. Pyydä apua.
Karvapallot: normaalia vai ongelma?
Karvapallo syntyy, kun kissa nielee karvaa peseytyessään. Osa karvasta kulkee suoliston läpi, osa voi kertyä vatsaan ja tulla oksennuksena ulos. Satunnainen karvapallo voi olla normaali, etenkin karvanlähtöaikana. Toistuva oksentelu ei ole normaali harrastus, vaikka se tapahtuisi matolle aina samalla seremonialla.
Viikottaiset lemmikinhoitovinkit sähköpostiisi
Ilmainen uutiskirje — ei roskapostia, voit peruuttaa milloin vain.
Karvapalloja voi vähentää:
- säännöllisellä harjauksella
- riittävällä nesteensaannilla
- laadukkaalla ruokavaliolla
- kuidulla tai karvapallotuotteilla eläinlääkärin ohjeen mukaan
- painonhallinnalla ja liikunnalla
Jos kissa oksentaa usein, yskii, kakoo ilman että mitään tulee, laihtuu, on ummetuksella, ei syö tai vaikuttaa kivuliaalta, ota yhteys eläinlääkäriin. Kaikki kakominen ei ole karvapallo. Taustalla voi olla astma, vatsasairaus, vierasesine, suolisto-ongelma tai muu hoitoa vaativa syy.
Iho kertoo paljon
Turkinhoidon yhteydessä tarkistetaan iho. Etsi punoitusta, hilsettä, rasvaisuutta, rupia, kaljuja laikkuja, haavoja, patteja ja kirppulikaa. Kissan voimakas nuoleminen, pureminen tai raapiminen voi viitata kutinaan, kipuun, allergiaan, loisiin tai stressiin. Jos karva lähtee symmetrisesti vatsasta tai reisistä, kyse ei välttämättä ole siitä, että kissa on päättänyt ryhtyä minimalistiksi.
Hilse voi johtua kuivasta ihosta, ylipainosta, nivelkivusta, ravinnosta, loisista tai sairaudesta. Rasvainen turkki voi liittyä huonoon omahoitoon, hormonaalisiin ongelmiin tai yleiskunnon laskuun. Pään, leuan ja hännän tyven rasvaisuus voi olla paikallinen iho-ongelma.
Seniorikissan turkki
Vanha kissa tarvitsee usein enemmän apua. Nivelrikko, lihaskato, hammaskipu ja yleinen jäykkyys vaikeuttavat peseytymistä. Takkuja tulee selkään ja takapäähän, kynnet voivat kasvaa paksummiksi ja iho muuttua herkemmäksi. Harjaus pitää tehdä varovasti, koska vanhan kissan iho ja nivelet voivat aristaa.
Jos aiemmin siisti kissa muuttuu hoitamattoman näköiseksi, varaa terveystarkastus. Kyse voi olla kivusta, munuaissairaudesta, kilpirauhasen liikatoiminnasta, diabeteksesta tai suun ongelmista. Turkin muutos on usein ensimmäinen näkyvä vihje. Kissa ei lähetä raporttia. Se lopettaa asioiden tekemisen.
Milloin ammattilaiselle?
Ammattilainen on järkevä valinta, jos kissa on pahasti takkuinen, harjaus sattuu, kissa ei anna käsitellä, iho näyttää tulehtuneelta tai omistaja ei tiedä, miten turkki avataan turvallisesti. Kissatrimmaaja voi auttaa rutiinihoidossa, mutta iho-ongelmat, kipu ja voimakas takkuuntuminen kuuluvat usein eläinlääkärin arvioon.
Eläinlääkäriin kannattaa hakeutua, jos kissalla on:
- äkillinen turkin laadun muutos
- kaljuja laikkuja tai voimakasta kutinaa
- toistuvaa oksentelua tai kakomista
- haavoja, rupia tai märkiviä kohtia
- kivulias, tiukasti huopaantunut turkki
- laihtumista, väsymystä tai ruokahalun muutoksia
Arjen hoitorutiini käytännössä
Toimiva turkinhoitorutiini on mieluummin lyhyt ja toistuva kuin harvinainen suuroperaatio. Esimerkiksi pitkäkarvaisen kissan kanssa viisi minuuttia joka toinen päivä on usein parempi kuin tunnin selvittely sunnuntaina, kun kaikki ovat jo valmiiksi huonolla tuulella. Lyhyt rutiini myös opettaa kissalle, ettei harja tarkoita loputonta vangitsemista kylpyhuoneessa.
Hyvä peruskaava on yksinkertainen: ensin silitetään ja tunnustellaan turkki käsin, sitten kammataan helpot alueet, lopuksi tarkistetaan takkuherkät kohdat. Palkkio tulee mieluummin useasti kuin vasta lopussa. Jos kissa hermostuu aina samassa kohdassa, kyseinen alue voi olla arka tai tekniikka väärä. Vaihda kulmaa, tue ihoa sormilla ja tee vähemmän kerralla.
Turkinhoito kannattaa sitoa johonkin tuttuun hetkeen, kuten iltaruokaan tai rauhalliseen sohva-aikaan. Älä aloita harjausta silloin, kun kissa on juuri riehunut, syömässä tai puolustamassa ikkunapaikkaansa talitintiltä. Ajoitus ratkaisee enemmän kuin moni hieno harja.
Ravitsemus, neste ja sisäilma
Turkin laatuun vaikuttavat myös ravinto ja yleinen terveys. Täysipainoinen ruoka, riittävä proteiini, sopivat rasvahapot ja hyvä nesteytys näkyvät usein ihossa ja karvassa. Jos turkki muuttuu kuivaksi, hilseiseksi tai elottomaksi, syy voi olla ruokavaliossa, mutta myös sairaudessa. Siksi pelkkä öljylisä ei ole automaattinen vastaus.
Kuiva sisäilma voi lisätä sähköisyyttä ja hilseilyä. Talvella harjaus voi tuntua kissasta epämiellyttävältä, jos karva sähköistyy. Pehmeämpi väline, ilmankostutus ja maltillinen harjaus auttavat. Jos hilse on runsasta, iho punoittaa tai kissa kutisee, kyse ei ole vain pakkassäästä. Silloin tarkistetaan terveys, loiset ja mahdolliset allergiat.
Yhteenveto
Kissan turkinhoito on pieni, toistuva arjen teko, jolla on iso vaikutus hyvinvointiin. Harjaa turkki kissan tarpeen mukaan, totuta käsittelyyn rauhassa, ehkäise takut ennen kuin ne kiristyvät ja seuraa karvapalloja sekä ihon muutoksia. Pitkäkarvainen, vanha tai sairas kissa tarvitsee enemmän apua kuin nuori lyhytkarvainen, eikä siinä ole mitään mystistä.
Kun turkki on kunnossa, kissa liikkuu mukavammin, iho pysyy terveempänä ja omistaja huomaa ongelmat ajoissa. Lisäksi sohva näyttää ehkä hieman vähemmän biologiselta kokeelta. Ehkä.
Tarvitsetko apua kissan takkujen, karvapallojen, ihon tai hoitorutiinin arviointiin? Soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm.
