Kanin ulkoilu voi tarjota liikettä, virikkeitä, luonnonhajuja ja tuoretta ruohoa. Se voi myös päättyä karkumatkaan, lämpöstressiin, myrkyllisen kasvin maisteluun tai siihen, että naapurin koira pitää kanihetkeä interaktiivisena leluna. Ulkoilu ei ole automaattisesti hyvä asia. Se on hyvä asia vain, jos se tehdään turvallisesti.
Kani on saaliseläin. Se reagoi nopeasti ääniin, liikkeisiin ja uhkiin. Siksi ulkoilun perusajatus on valvottu, suojattu ja rauhallinen ympäristö. Ei vapaana pihalla, ei valjaissa keskelle hälinää, ei häkkiä aurinkoon ja “käydään kohta katsomassa”. Kohta on joskus liian myöhään.
Aloita suojatusta aitauksesta
Turvallisin ulkoilutapa on tukeva, katettu ulkoaitaus. Sen pitää estää kanin karkaaminen ja petojen pääsy sisään. Kani voi kaivaa, joten aitauksen alareuna pitää varmistaa. Katto suojaa petolinnuilta, kissoilta ja koirilta sekä antaa varjoa. Kevyt koristeverkko ei riitä, jos kani päättää testata rakennusmääräyksiä.
Aitauksessa pitää olla varjo, piilopaikka, vettä, kuiva alusta ja mahdollisuus poistua auringosta. Aseta aitaus alueelle, jossa ei ole myrkyllisiä kasveja, torjunta-aineita, lannoitteita, teräviä oksia tai märkää, likaista pohjaa. Valvo ulkoilua. Aitaus ei ole lastenvahti, vaikka se näyttää geometrisesti vakuuttavalta.
Valjaat eivät sovi kaikille kaneille
Kanin valjasulkoilu voi toimia rauhallisella, käsittelyyn tottuneella kanilla, mutta se ei ole pakollinen eikä riskitön. Valjaiden pitää olla kanille sopivat, pehmeät ja tukevat. Kaulapanta ei sovi kanille. Totuta valjaisiin sisällä lyhyesti ja palkitse rauhallisuudesta. Älä vedä kania taluttimesta. Kani ei ole pieni koira, vaikka internet yrittää joskus niin väittää.
Jos kani panikoi valjaissa, hyppii, rimpuilee tai jähmettyy, lopeta. Paniikissa kani voi vahingoittaa selkäänsä tai raajojaan. Ulkona valjaissa kani tarvitsee rauhallisen alueen, ei koirapuiston reunaa tai grillijuhlia. Useimmille kaneille turvallinen aitaus on parempi kuin talutinseikkailu.
Lämpötila ja sää
Kanit kestävät huonosti kuumuutta. Helteellä ulkoilu voi olla vaarallista, vaikka ihmisestä sää tuntuu mukavalta. Vältä suoraa aurinkoa ja keskipäivän lämpöä. Tarjoa varjo, raikas vesi ja viileä alusta. Lämpöstressin merkkejä ovat apaattisuus, nopea hengitys, voimakas loikoilu, kuumat korvat, ruokahaluttomuus ja heikkous. Tällöin kani viileään ja tarvittaessa eläinlääkäriin.
Kylmä, tuuli ja märkyys eivät myöskään ole hyviä. Sisäkani ei muutu ulkokaniksi yhdellä aurinkoisella iltapäivällä. Märkä turkki ja veto voivat altistaa sairastumiselle. Ulkoilun pitää olla lyhyt, valvottu ja säätilaan sopiva.
Myrkylliset kasvit ja ruohon syöminen
Kani voi syödä ulkona ruohoa ja turvallisia kasveja, mutta vain alueelta, jota ei ole käsitelty torjunta-aineilla, lannoitteilla tai koiran jätöksillä. Vältä tienvarsia ja alueita, joilla kasvaa tuntemattomia kasveja. Myrkyllisiä tai ongelmallisia kasveja ovat esimerkiksi monet sipulikasvit, kielo, narsissi, leinikki, raparperin lehdet, tuija ja monet koristekasvit.
Uuteen ruohoon totutetaan vähitellen. Jos kani saa yhtäkkiä suuren määrän tuoretta vihreää, vatsa voi mennä sekaisin. Kanin ruoansulatus ei arvosta yllätysbuffetteja, vaikka kani itse arvostaisi.
Pedot, koirat ja kissat
Viikottaiset lemmikinhoitovinkit sähköpostiisi
Ilmainen uutiskirje — ei roskapostia, voit peruuttaa milloin vain.
Kania ei jätetä ulos yksin. Kissa, koira, kettu, näätä tai petolintu voi olla paikalla nopeammin kuin omistaja ehtii ajatella. Myös ystävällinen koira voi säikäyttää kanin pahasti. Saaliseläimen stressi ei aina näy dramaattisesti, mutta se voi olla voimakasta.
Pidä muut lemmikit erillään, ellei yhteiselo ole varmaa ja valvottua. Älä anna lasten jahdata kania aitauksessa. Kanin pitää voida mennä piiloon. Jos se jähmettyy, hengittää nopeasti tai yrittää paeta, tilanne on liian stressaava.
Loiset, rokotukset ja hygienia
Ulkona kani voi altistua loisille, hyönteisille ja taudinaiheuttajille. Tarkista turkki ja iho ulkoilun jälkeen. Erityisesti kesällä kärpäset ovat riski, jos kanilla on likainen takapää, haavoja tai ripulia. Kärpästoukkien aiheuttama myiaasi on vakava hätätilanne.
Keskustele eläinlääkärin kanssa kanin rokotuksista, erityisesti RHD:n ja myksomatoosin tilanteesta Suomessa ja matkustettaessa. Pidä asumus puhtaana ja kuivana. Ulkoilu ei saa lisätä kanin sairastumisriskiä vain siksi, että ihmisellä oli pastoralinen visio puutarhakuvasta.
Karkaamisen estäminen
Kani mahtuu yllättävän pienestä raosta, kaivaa yllättävän tehokkaasti ja säikähtää yllättävän nopeasti. Tarkista aitauksen liitokset, ovet, verkon kunto ja pohja ennen jokaista ulkoilua. Käytä kuljetuskoppaa siirtämiseen, jos pihalla on pitkä matka tai riskejä. Älä kanna rimpuilevaa kania sylissä ulkona ilman varmistusta.
Mikrosiru ja tunnistetiedot ovat järkeviä. Karkuun päässyt kani on vaikea löytää ja altis pedoille. Paras karkaamisen hoito on se, ettei se tapahdu.
Ulkoilun kesto ja rytmi
Aloita lyhyesti: 5–10 minuuttia turvallisessa aitauksessa riittää ensimmäisillä kerroilla. Seuraa syömistä, liikkumista, hengitystä ja käytöstä. Jos kani tutkii rauhallisesti, syö vähän ja käyttää piilopaikkaa normaalisti, aikaa voi pidentää vähitellen. Jos se jähmettyy tai panikoi, palaa helpompaan.
Ulkoilu ei korvaa sisätilan hyvää arkea. Kani tarvitsee päivittäin tilaa liikkua, heinää, virikkeitä, sopivan ruokinnan, seuraa ja turvallisen asumuksen. Ulkoilu on lisä, ei ratkaisu liian pieneen häkkiin. Tämä kohta harmittaa niitä, jotka toivoivat pihan korjaavan sisätilojen puutteet.
Yhteenveto
Kanin ulkoilu voi olla hyvä virike, kun se tapahtuu suojatussa aitauksessa, valvottuna ja sää huomioiden. Tärkeimmät riskit ovat karkaaminen, pedot, kuumuus, myrkylliset kasvit, loiset ja stressi. Valjaat sopivat vain osalle kaneista ja vaativat rauhallisen totuttelun.
Jos et ole varma, aloita aitauksesta. Tee siitä varjoisa, katettu, turvallinen ja tylsän huolellinen. Tylsä on tässä tapauksessa erinomainen laatusana.
Tarvitsetko apua kanin ulkoilun, ruokinnan, lämpöstressin tai oireiden arviointiin? Soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm.
