Katkaravut akvaariossa – Hoito-opas akvaariokatkaravuille

Akvaariokatkaravut näyttävät helpolta harrastukselta. Pieni allas, vihreitä kasveja, muutama värikäs rapu ja rauhallinen maisema työpöydälle. Sitten yksi katkarapu katoaa, toinen muuttuu kalpeaksi, kolmas löytyy suodattimen läheltä ja harrastaja huomaa lukevansa vesikemian perusteita kello 23.40. Tervetuloa akvaarioharrastuksen pienimpään, mutta ei aina yksinkertaisimpaan osastoon.

Akvaariokatkaravut voivat olla erinomaisia lemmikkejä, kun niiden tarpeet ymmärtää. Ne syövät levää, tonkivat biofilmiä, pitävät pohjaa elävänä ja lisääntyvät hyvissä oloissa tehokkaasti. Ne eivät kuitenkaan ole koristeita, jotka vain pudotetaan veteen. Niille tärkeintä on vakaa ympäristö: oikeat vesiarvot, kypsä akvaario, turvallinen suodatus, runsaasti piiloja ja rauhalliset altaan asukkaat.

Mitä akvaariokatkaravut ovat?

Lemmikkiakvaarioissa pidettävät katkaravut ovat makean veden rapuja, joista yleisimpiä ovat sukaravut ja hieman vaativammat Caridina-suvun lajit. Tunnetuin aloittelijan katkarapu on kirsikkasukarapu, joka kuuluu Neocaridina-ryhmään. Sitä on jalostettu punaiseksi, oranssiksi, keltaiseksi, siniseksi, vihreäksi ja mustaksi. Nimet vaihtelevat kaupoissa luovasti. Välillä liiankin luovasti.

Katkaravut ovat laumaeläimiä siinä mielessä, että niitä kannattaa pitää ryhmässä. Yksi rapu piilottelee helposti ja on stressaantuneempi. Hyvä aloitusmäärä on yleensä vähintään 10 yksilöä, mieluummin 15–20, jos akvaario on kypsä ja sopivan kokoinen. Ryhmässä ne laiduntavat rohkeammin, löytävät ruokaa paremmin ja lisääntyvät todennäköisemmin.

Katkarapu ei ole kala. Se vaihtaa kuortaan, hengittää kiduksilla, reagoi herkästi kupariin ja muihin myrkkyihin, tarvitsee mineraaleja kuoren rakentamiseen ja kärsii nopeista muutoksista. Tämä on se kohta, jossa pieni eläin vaatii ison eläimen verran huolellisuutta.

Aloittelijalle sopivat lajit

Aloittelijan kannattaa aloittaa Neocaridina-lajeista. Kirsikkasukarapu on kestävä, lisääntyy makeassa vedessä eikä vaadi yhtä tarkkoja vesiarvoja kuin monet Caridina-lajit. Se ei silti tarkoita, että sen voisi laittaa hanaveteen sokkona. Kestävä ei ole sama kuin kuolematon, vaikka akvaariokaupan myyntipuhe joskus vihjaa siihen suuntaan.

Hyviä aloittelijan vaihtoehtoja ovat:

• kirsikkasukarapu ja sen värimuodot
• sininen dream -sukarapu
• keltainen sukarapu
• oranssi sukarapu
• amanosukarapu, jos lisääntymistä ei tavoitella

Amanosukarapu on erinomainen levänsyöjä, mutta se ei lisäänny tavallisessa makean veden akvaariossa. Poikaset tarvitsevat murtovettä, joten kotikasvatus on oma projektinsa. Caridina-lajit, kuten kristallikatkaravut ja taiwan bee -muodot, ovat kauniita mutta vaativampia. Ne sopivat paremmin harrastajalle, joka on jo tottunut mittaamaan ja säätämään vettä.

Älä sekoita saman Neocaridina-lajin eri värimuotoja, jos haluat säilyttää voimakkaat värit. Ne risteytyvät keskenään, ja jälkeläisistä tulee usein ruskeita tai läpikuultavia luonnonmuotoja. Biologia ei välitä siitä, että sinulla oli sisustussuunnitelma.

Akvaarion koko ja kypsytys

Katkarapuja voidaan pitää pienessäkin akvaariossa, mutta liian pieni allas on aloittelijalle hankala. Vesiarvot heilahtelevat nopeasti, lämpötila muuttuu herkästi ja pienikin virhe näkyy heti. Käytännössä 30–60 litran akvaario on paljon mukavampi aloitus kuin alle 20 litran purkki. Nanoakvaario on mahdollinen, mutta se ei ole oikotie helppouteen.

Tärkeintä on kypsä akvaario. Katkaravut laiduntavat pinnoille muodostuvaa biofilmiä, bakteerikasvustoa ja levää. Uusi, kliinisen puhdas allas on niille köyhä ympäristö. Akvaario kannattaa perustaa ja kypsyttää rauhassa useita viikkoja ennen katkarapujen tuontia. Testaa ammonium, nitriitti ja nitraatti. Ammoniumin ja nitriitin pitää olla nolla ennen eläinten lisäämistä.

Kypsytyksen aikana kasvit lähtevät kasvuun, suodatin bakteeristuu ja pohjamateriaali alkaa elää. Tämä kuulostaa hitaalta, koska se on hidasta. Katkarapujen kanssa hitaus on yleensä halvempaa kuin kiire.

Vesiarvot ratkaisevat

Katkarapujen hoidossa vesiarvot ovat kaiken perusta. Neocaridina-sukaravut viihtyvät yleensä suunnilleen pH-alueella 6,5–8, lämpötilassa 20–24 astetta ja kohtuullisen mineraalipitoisessa vedessä. Tarkat arvot riippuvat kannasta ja vedestä, johon ravut ovat tottuneet. Paikalliselta harrastajalta ostetut katkaravut pärjäävät usein paremmin paikallisessa hanavedessä kuin pitkän kuljetusketjun läpikäyneet tuontiyksilöt.

Seuraa ainakin näitä:

• lämpötila
• pH
• GH eli kokonaiskovuus
• KH eli karbonaattikovuus
• ammonium
• nitriitti
• nitraatti
• mahdollinen kupari

Kuparia pitää välttää. Monet lääkkeet, lannoitteet ja putkistosta irtoavat jäämät voivat olla selkärangattomille vaarallisia. Käytä vedenparannusainetta tarvittaessa ja tarkista lannoitteet. Kasviakvaarion lannoitus ei ole automaattisesti ongelma, mutta annostelu ja aineen koostumus pitää tietää.

Veden vaihdot tehdään maltilla. Pieni, säännöllinen vedenvaihto on parempi kuin harvinainen suuri shokki. Vaihda esimerkiksi 10–20 prosenttia viikossa tai kahdessa, riippuen kuormituksesta. Uuden veden lämpötilan ja perusarvojen pitää olla lähellä akvaarion vettä.

Suodatus ja virtaus

Katkaravut tarvitsevat puhdasta, hapekasta vettä, mutta ne ovat pieniä ja voivat joutua suodattimeen. Siksi suodattimen imu pitää suojata hienolla sienellä tai käyttää ilmalla toimivaa sienisuodatinta. Sienisuodatin on katkarapuakvaariossa usein erinomainen: se on turvallinen poikasille, tarjoaa laidunnuspintaa ja pitää biologisen suodatuksen vakaana.

Virtaus saa olla lempeä. Katkaravut eivät tarvitse koskea olohuoneessa. Liian kova virtaus stressaa niitä ja vaikeuttaa ruokailua. Pintaveden kevyt liike riittää hapetukseen, kun akvaario ei ole ylikansoitettu.

Puhdista suodatin akvaariovedessä, ei kuuman hanaveden alla. Suodattimen bakteerikanta on osa akvaarion elämää. Sen peseminen hengiltä on klassinen aloittelijan temppu, eikä edes kovin viihdyttävä.

Sisustus, kasvit ja piilot

Katkaravut rakastavat pintoja. Mitä enemmän sammalta, kasveja, juurakoita, lehtiä ja piiloja, sitä parempi. Jaavansammal, bucephalandrat, anubiaat, kelluskasvit ja hienolehtiset kasvit tarjoavat suojaa etenkin poikasille. Kuivat intianmantelipuun lehdet, lepänkävyt ja muut akvaariokäyttöön sopivat luonnonmateriaalit lisäävät biofilmiä ja tekevät vedestä luonnollisemman kaltaisen.

Pohjamateriaalin ei tarvitse olla monimutkainen, mutta sen pitää olla turvallinen. Vältä teräviä kiviä ja epäilyttäviä koristeita, joista voi liueta metalleja. Jos käytät aktiivista pohjaa, ymmärrä sen vaikutus pH:hon ja KH:hon. Kaunis pohja, joka romahduttaa vesiarvot väärään suuntaan, on sisustuksellinen oma maali.

Ruokinta

Katkaravut syövät levää, biofilmiä, kuolleita kasvinosia ja niille tarkoitettuja ruokia. Ne eivät tarvitse jatkuvaa ruokasateenvarjoa. Liikaruokinta pilaa veden, aiheuttaa bakteerikasvua ja houkuttelee kotiloita. Katkarapu ei yleensä kuole siihen, että paastopäivä tulee. Se voi kuolla siihen, että omistaja rakastaa sitä ruokkimalla liikaa.

Sopivia ruokia ovat:

• katkarapurakeet ja -tabletit
• nokkonen, pinaatti tai kesäkurpitsa kevyesti käsiteltynä
• katkaravuille tarkoitetut mineraaliruoat
• mantelinlehdet ja muut biofilmiä tukevat lehdet
• pieni määrä proteiinipitoista ruokaa silloin tällöin

Poista syömättä jäänyt tuoreruoka muutaman tunnin jälkeen. Jos ruoka katoaa nopeasti, määrä voi olla sopiva. Jos se jää pohjalle mössöksi, määrä oli liikaa. Tämä ei vaadi filosofiaa, vain katsomista.

Kuorenvaihto ja mineraalit

Katkarapu kasvaa vaihtamalla kuortaan. Onnistunut kuorenvaihto vaatii oikeat mineraalit ja vakaat olot. Jos katkarapu jää jumiin vanhaan kuoreensa tai kuolee pian kuorenvaihdon jälkeen, syynä voi olla GH:n ongelma, liian nopeat vedenvaihdot, puutteellinen ruokinta, stressi tai huonot vesiarvot.

Tyhjä kuori akvaariossa ei yleensä ole kuollut rapu. Se on vanha kuori, jonka muut katkaravut voivat syödä mineraalien takia. Älä poista sitä heti, ellei se homehdu tai häiritse. Katkaravut kierrättävät paremmin kuin moni ihminen.

Kalaseura ja yhteensopivuus

Katkaravut pärjäävät parhaiten lajialtaassa. Jos mukaan haluaa kaloja, niiden pitää olla rauhallisia ja pieniä. Moni kala syö poikasia, vaikka aikuiset ravut saisivat olla rauhassa. Tämä ei tee kalasta pahaa. Se tekee siitä kalan.

Vältä isoja, petomaisia tai uteliaasti pohjaa tonkivia kaloja. Taistelukala voi yksilöstä riippuen olla ongelma tai olla olematta. Sama pätee moniin pieniin parvikaloihin. Jos tavoite on kasvattaa katkarapukantaa, lajiallas on varmin ratkaisu.

Kotilot voivat sopia hyvin samaan akvaarioon. Ne auttavat siivoamaan, mutta liikaruokinta kasvattaa kotilokantaa nopeasti. Syy ei ole kotiloissa vaan ruokamäärässä, kuten tavallista.

Lisääntyminen

Hyvissä oloissa Neocaridina-katkaravut lisääntyvät helposti. Naaras kantaa munia vatsapuolella useita viikkoja. Poikaset kuoriutuvat pienenpieninä katkarapuina ja alkavat laiduntaa heti. Erillistä toukkavaihetta ei ole, toisin kuin amanosukaravulla.

Lisääntymistä tukevat vakaa vesi, turvallinen suodatus, poikasille sopiva piilosto ja riittävä biofilmi. Jos poikasia ei näy, ne voivat tulla syödyiksi, joutua suodattimeen, kuolla vesiarvoihin tai piiloutua niin hyvin, että ihminen luulee olevansa salapoliisi mutta ei ole.

Älä siirtele munallista naarasta turhaan. Stressi voi saada sen pudottamaan munat. Rauha on parempi kuin jatkuva säätö.

Yleisimmät ongelmat

Katkarapujen katoaminen johtuu usein petokalaseurasta, huonoista vesiarvoista tai piiloutumisesta. Äkilliset kuolemat viittaavat myrkkyyn, kupariin, nitriittiin, lämpötilashokkiin tai liian suureen vedenvaihtoon. Hitaasti hiipuva kanta kertoo usein siitä, että ravut eivät lisäänny tai poikaset eivät selviä.

Tarkista ongelmatilanteessa ensin:

• ammonium ja nitriitti
• lämpötila
• viimeisin vedenvaihto
• uudet kasvit, koristeet tai lääkkeet
• suodattimen suojaus
• kalojen käytös
• ruokinnan määrä

Uudet kasvit kannattaa huuhdella ja mielellään karanteenata, jos niiden torjunta-aineista ei ole varmuutta. Selkärangattomat voivat reagoida jäämiin paljon herkemmin kuin kalat.

Uusien katkarapujen kotiutus

Uudet katkaravut pitää totuttaa veteen hitaasti. Pussi kellutetaan ensin lämpötilan tasaamiseksi, mutta pelkkä lämpö ei riitä. Vesiarvojen ero voi olla suurempi ongelma kuin asteen lämpötilaero. Tiputusmenetelmä on usein turvallisin: akvaarion vettä johdetaan hitaasti kuljetusastiaan letkulla, kunnes veden määrä on moninkertaistunut ja ravut ovat tottuneet uusiin arvoihin.

Kotiutuksen aikana valot kannattaa pitää himmeinä ja käsittely minimissä. Älä kaada kuljetusvettä akvaarioon, jos sen laadusta ei ole varmuutta. Siirrä ravut haavilla tai pienellä astialla rauhallisesti. Ensimmäisinä päivinä ruokitaan niukasti ja seurataan käytöstä. Jos ravut laiduntavat, värit pysyvät hyvinä ja kuorenvaihdot onnistuvat, suunta on selvästi oikea. Jos ne nousevat pintaan, yrittävät pois vedestä tai lamaantuvat, tarkista vesiarvot heti.

Yhteenveto

Akvaariokatkaravut ovat hienoja lemmikkejä ihmiselle, joka jaksaa arvostaa pieniä yksityiskohtia. Niiden hoito perustuu vakaaseen, kypsään akvaarioon, turvalliseen suodatukseen, sopiviin vesiarvoihin, maltilliseen ruokintaan ja rauhalliseen seuraan. Kun nämä asiat ovat kunnossa, katkaravut tekevät sen mitä ne osaavat parhaiten: laiduntavat, lisääntyvät ja muuttavat akvaarion pieneksi eläväksi ekosysteemiksi.

Jos taas etsit eläintä, jonka voi unohtaa viikoksi ja korjata sitten vedenvaihdolla, valitse jokin muu harrastus. Mieluiten muovikasvi.

Tarvitsetko apua katkarapuakvaarion perustamiseen tai ongelmien arviointiin? Soita LemmikkiGurun neuvontapuhelimeen 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm.

Lue myös

• Akvaarion perustaminen – aloittelijan opas
• Akvaariokalojen yhteensopivuus – näin vältät virheet
• Akvaariokalojen hoito – perusasiat kuntoon